"Miroir de mérite" : valeurs sociales, rôles et image de la femme dans les textes médiévaux des trobairitz
Year: 2009
Type: dissertation
Abstract: Mielikuva keskiajan naisesta on usein kuva aviomiehen tai miespuolisen sukulaisen käskyvallan alaisena elävästä olennosta, jonka toiminnot rajoittuivat perheeseen ja uskonnon tai armeliaisuuden harjoittamiseen. Mielikuva on osin paikkansa pitävä, osin säilyneiden lähteiden luonteesta johtuva.Toisenlaista naiskuvaa keskiajalta tarjoavat 1100–1200-luvulla eteläisessä Ranskassa eläneiden naistrubaduurien tekstit, joita Susanna Niiranen tutki väitöskirjassaan.- Keskiaikaiset laulutekstit ja elämäkerrat kertovat yläluokkaisista naisista, joiden ominaisuuksina arvostettiin muun muassa älyllisyyttä ja puhetaitoa, Niiranen kuvailee.Älyllisyys tarkoitti paitsi tietoa ja sivistystä, myös nokkeluutta, joiden ilmaisuun tarvittiin hyvää sanankäyttelytaitoa. Koska kysymyksessä ovat naistrubaduurit, joista käytetään myös oksitaaninkielistä nimitystä trobairitz, puhe- ja ilmaisutaito oli olennaista. Myös heidän musiikillisiin taitoihinsa viitataan, vaikka varmuutta ei olekaan, esittivätkö trobairitzit itse laulujaan.Rakkaus ja elämänilo olivat miestrubaduurien tapaan naistrubaduurienkin teemoja, mutta myös miesten petollisuus, suru ja jätetyn tuska. Lasten synnyttäminen ja äitiys pelottivat. Oman elämän vaikuttamiskeinoina nähtiin maallisesta luopuminen eli luostariin meno, hovikulttuurin verkostoissa toimiminen ja ennen kaikkea erilaisten viestintäkeinojen, kuten puhumisen taidot ja laulujen laatiminen, hallinta. Tärkeimmäksi rooliksi näille naisille muodostuu domnan, aristokraattisen emännän rooli, joka mahdollisti trubaduurikulttuurissa toimimisen paitsi itse lauluja tekemällä myös toisia lauluntekijöitä tukien. Kaikissa keskiaikaisissa lähteissä naistrubaduureihin suhtauduttiin ihaillen ja arvostaen. He pitivät myös itse omaa arvoaan ja hyvää mainettaan aktiivisesti yllä. ”Arvokkuuden peili” on kielikuva, jota eräässä laulutekstissä käytetään. Merkillepantavaa on, että miestrubaduurien maine saattoi olla hyvinkin kyseenalainen. Heitä saatettiin pitää tavernassa istujina, pelureina, huonoina laulajina, epämusikaalisina soittajina tai surkeina kertojina, mutta se ei silti vähentänyt heidän suosiotaan trubaduureina. Naistrubaduurien maineen vaaliminen liittyy heidän korkeaan sosiaaliseen asemaansa, mutta todennäköisesti myös seikkaan, että naisen maine oli tiukemman tarkkailun alla ja hyvää mainetta oli syytä korostaa epäluulojen välttämiseksi.Vasta uuden ajan alussa suhtautuminen naistrubaduureihin muuttui ja käsikirjoitukset alkoivat esittää heidät halpoina viihdyttäjinä. Koko trubaduurikulttuurin hiipuessa ns. albigenssiristiretkien (1209–1229) jälkeen naistrubaduuritkin häviävät alueelta ja uudenlaiset naisihanteet valtaavat alaa muun muassa rikastuneen kauppiassäädyn ja uuden tyylin runoilijoiden, kuten Dante ja Petrarca myötä. Trubaduurikulttuuriin osallistuvat linnanrouvat väistyvät julkisuudesta ja tilalle astuvat kaupunkien porvarisrouvat. Maallisessa kirjallisuudessa sanavalmiiden domnien paikan vievät haavekuvamaiset Beatrice ja Laura.
Author: Susanna Niiranen
Language: French
Subfield: Language and Linguistics
Field: Arts and Humanities
Domain: Social Sciences
Open Access status: green
OpenAlex ID: W1003866956