Maksimaalisen hapenottokyvyn arviointi bioimpedanssianalyysin ja sen antamien muuttujien avulla
Year: 2015
Type: dissertation
Abstract: TIIVISTELMÄ Ihmisen kestävyyskunnon merkittävin mitattava suure on maksimaalinen hapenotto (VO2max). Maksimaalista hapenottokykyä on yritetty arvioida monilla eri menetelmillä. Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää voidaanko bioimpedanssianalyysin avulla ennustaa maksimaalista hapenottoa nuorilla vaihtelevan kuntotaustan omaavilla varusmiehillä. Lisäksi haluttiin myös selvittää voidaanko nonexercise-menetelmissä käytettyjen muuttujien kuten fyysisen aktiivisuuden, BMI:n, kehon rasvaprosentin ja painon avulla parantaa bioimpedanssin avulla tehdyn maksimaalisen hapenoton arvion tarkkuutta. Tutkimukseen osallistui 59 alokasta (keski-ikä 19.1 ± 0.3 vuotta) Kainuun Prikaatin viestikomppanian tammikuun 2006 saapumiserästä. Tutkittavilta kartoitettiin kyselytutkimuksella oma arvio fyysisestä aktiivisuudesta kahdeksanportaisella asteikolla, mitattiin maksimaalinen hapenotto suoralla menetelmällä ja heille tehtiin bioimpedanssianalyysi. Mittaukset suoritettiin alokaskauden alussa yhden viikon aikana. Bioimpedanssimittaus suoritettiin kuudella eri taajuudella, joista 500 kHz ja 1 MHz osoittautuivat tilastollisesti merkitseviksi korrelaatioanalyysissä maksimaalisen hapenoton kanssa (p<0.05). Bioimpedanssianalyysin avulla mitatulla rasvaprosentilla ja fyysisen aktiivisuuden arviolla pystyttiin ennustamaan maksimaalista hapenottoa 70.6 prosentin selitysasteella. Muilla lisämittaustuloksilla ei ollut ennustearvoa parantavaa vaikutusta. Rasvaprosentti ja kehon bioimpedanssi ovat toisistaan riippuvaisia suureita, mikä sulki bioimpedanssin pois lopullisesta ennustemallista. Tutkimustuloksissa keskimääräinen maksimaalinen hapenottotulos oli 43 ml/kg/min, mikä on alle ikäluokan keskimääräiseksi arvioidun tulostason. Maksimaalinen hapenotto poikkesi tutkittavilla enemmän keskimääräisestä kuin fyysisen aktiivisuuden keskiarvo. Tämä vaikeutti tutkimustulosten yleistämistä väestötasolle. Yhteenvetona voidaan todeta, ettei tutkimusten tulosten perusteella voida osoittaa bioimpedanssianalyysin yksinään tuovan apua maksimaalisen hapenoton VO2max arviointiin ainakaan fyysiseltä aktiivisuudeltaan vaihtelevassa väestössä.
Author: Timo Vilppo
Language: Finnish
Subfield: Physiology (medical)
Field: Medicine
Domain: Health Sciences
Open Access status: green
OpenAlex ID: W1147810535