Year: 2005
Type: dissertation
Abstract: Farmaseuttisen henkilökunnan työssä apteekkikontekstissa korostuu nykyisin yhä enemmän valmius toimia lääkehoidon asiantuntijana ja osallistua aktiivisesti terveyden edistämiseen moniammatillisessa yhteistyössä.Lisäksi nykyajan muuttuvassa työelämässä vaaditaan halua ja kykyä elinikäiseen oppimiseen.Tutkimukset antavat kuitenkin viitteitä siitä, että työelämän nykyiset osaamisvaatimukset ovat aiheuttaneet haasteita farmaseuttiselle työlle.Taustalla näyttäisi olevan vangitun tiedon ongelma: vaikka farmaseuttista tietoa ja osaamista olisikin, se ei ilmene riittävästi käytännön työssä.Myös farmasian opiskelijoilla on havaittu vaikeuksia soveltaa teoreettista tietoa käytäntöön.Tämän tutkimuksen keskeisenä tavoitteena oli tutkia vangitun tiedon problematiikkaa ja asiantuntijuuden kehittymistä apteekkikontekstissa. Tutkimusongelmaa lähestyttiin luomalla kirjallisuuden avulla teoreettinen viitekehys farmaseuttiseen asiantuntijuuteen.Näkökulma oli asiantuntijuus yksilötasolla -asiantuntijuuden rakentuminen ja asiantuntijan toiminta.Koska yliopistollinen koulutus antaa pohjan elinikäiselle oppimiselle ja asiantuntijuuden rakentumiselle, tarkasteltiin väitöskirjatyössä myös yliopistokoulutusta ja oppimiseen vaikuttavia tekijöitä.Teoreettisen viitekehyksen pohjalta tarkasteltiin farmasian koulutuksessa ja työelämässä vallitsevia tekijöitä, jotka saattaisivat vaikuttaa vangitun tiedon muodostumiseen.Tämän pohjalta rakennettiin tutkimusasetelma.Siinä tarkasteltiin farmaseuttisessa työssä nykyisin korostettuja työn sisältöjä.Itsehoitoasiakkaiden neuvontaa tutkittiin havainnoimalla asiakkaiden käyttäytymistä apteekin itsehoito-osastolla ja haastattelemalla tutkimusta suorittaneet farmaseutit.Terveyden edistämistä tutkittiin käyttäen esimerkkinä tupakoinnin lopettamista.Tutkimus toteutettiin ryhmähaastattelemalla terveydenhuoltohenkilöstöä ja asiakkaita.Asiantuntijuutta tutkittiin myös koulutuksen näkökulmasta arvioimalla työelämälähtöisesti rakennettua farmaseutin koulutusohjelmaa.Kolmas näkökulma oli työssäoppiminen, jota tutkittiin farmasian opiskelijoiden työharjoittelun aikana haastattelemalla opiskelijoita ja heidän ohjaajiaan.Tulokset osoittivat, että apteekkityössä korostuu nykyisin lääkehoidon asiantuntijana toimiminen: itsehoitolääkkeitä koskevalle lääkeneuvonnalle oli selkeä tarve, ja asiakkaat suhtautuivat myönteisesti heille tarjottuun neuvontaan.Tutkimus osoitti, että apteekkityössä vaaditaan vahvaa lääkkeisiin liittyvää teoreettista osaamista sekä hyviä vuorovaikutustaitoja. Näiden lisäksi farmaseutilta ja proviisorilta vaaditaan hyvää teoreettisen tiedon hallintaa, taitoja tilanteiden analysointiin ja ratkaisemiseen sekä halua ja valmiutta elinikäiseen oppimiseen.Tutkimus antoi kuitenkin viitteitä siitä, että farmaseuttisessa toiminnassa näyttäisi vaikuttavan toimintaa heikentäviä rutiininomaisia toimintaja ajattelutapoja.Terveyden edistämistä tulee jatkossakin tukea, sillä farmaseuttisen henkilökunnan toiminta terveyden edistämisessä oli uusi ajatus terveydenhuollon eri ammattilaisille.Farmasian koulutusohjelman muokkaaminen sellaiseksi, että teoreettiset opinnot etenevät yleisen aineksen opiskelusta yksityiskohtaisempaan, ja että työharjoittelu integroidaan tehokkaammin opintoihin, voi toimia hyvin ja tukea opiskelijoiden oppimista ja käytännön ja teoreettisen tiedon yhteensovittamista.Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat, että työyhteisössä oppiminen ja oppimisen vuorovaikutuksellisuus oli tärkeää: opiskelijat oppivat työharjoittelussa käytännön työtä ja oppivat myös kokeneemmilta työntekijöiltä.Ohjaajat pitivät harjoittelua tärkeänä myös oman kehittymisen sekä apteekin toiminnan kehittämisen kannalta.Harjoittelujakson aikainen ohjaus, tavoitteellisuus ja palautteen antaminen osoittautuivat kuitenkin puutteellisiksi.Yhteisöllinen ja vuorovaikutteinen oppiminen sisältää siten haasteita asiantuntijuuden kehittymiselle: jos työyhteisössä malliopitaan kokeneempien työntekijöiden toimintatapoja ilman aktiivista reflektoivaa pohdintaa toimintatapojen toimivuudesta, voi toiminnan kehittyminen olla hankalaa.Farmaseuttisen asiantuntijuuden kehittäminen edellyttää analyyttistä ja reflektiivistä toimintatapaa sekä hyviä oppimisen taitoja.Näiden taitojen kehittymistä tulee tukea linjakkaasti opintojen ja työelämän aikana.Farmasian koulutusta ja opetusta tulee tutkia ja kehittää syväsuuntautuneeseen oppimiseen kannustavaksi.Myös käytännön ja teoreettisen tiedon vuorovaikutusta tulee edistää ja tutkia lisää.Jatkossa tarvitaan yhä enemmän tutkimusta siitä, miten asiantuntijuus rakentuu vuorovaikutteisessa kanssakäymisessä oppimis-ja työympäristössä ja miten asiantuntijuus eri toimijoiden välillä rakentuu.Tulevaisuudessa on tärkeää kehittää ja tutkia erilaisia käytännön työelämän sijoittuvia työn kehittämisvälineitä, joilla edistettäisiin vuorovaikutteista ja aktiivista asiakaspalvelua sekä moniammatillista yhteistyötä eri terveydenhuoltohenkilöiden välillä.
Source: Työväentutkimus Vuosikirja
Author: Nina Katajavuori
Language: Finnish
Subfield: Pharmacy
Field: Health Professions
Domain: Health Sciences
Open Access status: green
OpenAlex ID: W1699693900