Year: 2014
Type: report
Abstract: Kestävä karjatalous (KESTO) -hankkeen tavoitteena on edistää nautojen terveyttä ja tuotannon kannattavuuttavasikasta poistolehmään saakka sekä tuoda uutta ja syventävää tietoa viljelijöille ja eri asiantuntijatahojenpalveluiden kehittämiseen. Hanke muodostui neljästä työpaketista: 1) KESTO Vasikoiden alkukasvatus, \n2) KESTO Maidontuotanto, 3) Tiedon siirto sekä 4) Hankkeen koordinointi. Vasikoihin keskittynyt työpaketti jakaantui 4 alaosioon: 1) Kasvatusvaihtoehtojen ja teknologiaratkaisujen vertailu, 2) Vasikoiden ruokinnan optimointi, 3) Vasikoiden vastustuskyvyn tehostaminen ja 4) Ryhmäkoon vaikutukset \nhengitystietulehduksiin ja työnkäyttöön. Käsillä olevaan julkaisuun on koottu hankkeen vasikkaosioiden keskeisimmät tulokset. \nKasvatusvaihtoehtojen ja teknologiaratkaisujen vertailu -osiossa tutkittiin uudentyyppisten vasikkakasvatusympäristöjen \nolosuhteita käytännön tiloilla mittauksin ja haastatteluin. Tarkastelussa oli kaksi iglutilaa \nja kaksi vasikkatalotilaa. Lisäksi vasikkataloja verrattiin perinteiseen lämpöeristettyyn, lämmitettyyn ja koneellisella ilmanvaihdolla varustettuun isomman navetan vasikkaosastoon. Lämpötilamittaukset alkoivat helmikuussa ja jatkuivat elokuun lopulle. Leudosta talvesta johtuen kovien pakkasten vaikutuksia \niglukasvatukseen ei saatu. Helmi-maalikuussa iglujen sisälämpötilat seurasivat ulkolämpötilaa ja sisällä oli vain muutamia asteita lämpimämpää kuin ulkona. Keväällä vuorokausivaihtelu lisääntyi voimakkaasti. \nKesähelteillä igluissa oli päivällä selvästi kuumempaa kuin ulkona ja yöllä hieman lämpimämpää. Pehkupohja osoitti kompostoitumisen merkkejä tilalla, jossa olkea lisättiin jatkuvasti pehkupohjaa vaihtamatta vasikoiden vaihtumisen yhteydessä. Tilalla, jossa pehkupohja vaihdettiin vasikkaerän vaihtuessa, kompostoituminen \nei ollut merkittävää. Kuivikepohjan lämpötilat osoittautuivat suhteellisen tasaisiksi niin \nkeväällä kuin kesälläkin, mikä tarkoitti yöllä lämmittävää ja päivällä viilentävää tilannetta vasikan makuuolosuhteissa. \nTutkimustiloilla kuhunkin igluun oli majoitettu yhtäaikaisesti kaksi vasikkaa. Investointikustannuksiltaan iglut ovat edullisia, keskimäärin 500 €/kpl. Suojakatos voi tuoda lisähintaa saman verran. \nVasikkatalojen investointikustannukset olivat eläinpaikkaa kohden karkeasti 1 400–1 600 €. Mittausten yhtenä kohteena oli maamme oloissa uudentyyppisen ylipainepuhallustekniikan käyttö vasikkatalossa. \nTekniikan tarkoituksena on tuoda täsmäpuhalluksena raitis ilma vedottomasti vasikoiden makuutasolle siten, että bakteeripitoinen seisova ilma saadaan huuhdelluksi karsinoista, ja näin vähennetään vasikoiden \nriskiä sairastua hengitystiesairauksiin. Mittaukset osoittivat, että ilma saadaan jakautumaan tasaisesti kaikkien karsinoiden osalle ja että eläinten oleskeluvyöhykkeelle se tuli 0,1–0,4 metrin sekuntinopeudella. \nPuhallettu ilmamäärä vastasi noin kahta vaihtokertaa tunnissa. Eläinkohtaisena ilmanvaihtona se oli keskimäärin 50 % tarvittavasta maksimi-ilmanvaihtomäärästä, mitä voidaan pitää erittäin riittävänä erityisesti \ntalviolosuhteissa. \nVasikoiden ruokinnan optimointi -osiossa selvitettiin eri väkirehuvaihtoehtojen vaikutuksia vasikoiden tuotokseen ja terveyteen. Osiossa toteutettiin sekä ruokintakoe että kirjallisuusselvitys. Erityisenä tavoitteena oli selvittää vasikoiden rehuihin lisättävistä probiooteista (erilaiset bakteerit ja hiivat) saatavia mahdollisia hyötyjä. Probiooteista löytyy kirjallisuudesta vaihtelevia tuloksia. Monissa tutkimuksissa on havaittu \nvasikoiden terveyttä ja tuotantoa parantavia vaikutuksia. Paras vaikutus probioottien antamisesta on saavutettu, kun probiootteja annetaan vasikoille heti syntymän jälkeen. Probiootit voivat helpottaa ruuansulatuskanavan \nmikrobiflooran kehittymistä haluttuun suuntaan. Probioottien tarjoamisella on erityinen \nhyöty, jos tuotanto-olosuhteet ovat haasteelliset. Tämän vuoksi on todennäköistä, että suomalaisissa tuotanto-olosuhteissa ei ole saavutettavissa kaikkia niitä hyötyjä, joita probioottien käytöstä ulkomaisissa tutkimuksissa on voitu osoittaa. Tämän hankkeen yhteydessä toteutetussa ruokintakokessa elävän hiivan \n(Saccharomyces cervsiae) lisäyksellä teolliseen väkirehuseokseen ei havaittu olevan mitään vaikutuksia vasikoiden tuotokseen tai terveyteen. \nVasikoiden vastustuskyvyn tehostaminen -osiossa testattiin noin 1 000 itäsuomalaisen lypsylehmän ja hiehon ternimaidon laatu ja tutkittiin ternimaidon laatuun vaikuttavia tekijöitä. Näytteet tutkittiin Brix-32% -refraktometrillä (EUROMEX RF.5532, Hollanti). Brix%-luku vaihteli välillä 6–32 %. Näytteiden keskiarvo oli 21,3 %, kun yleisenä hyvälaatuisen ternimaidon raja-arvona voidaan kirjallisuuden mukaan \npitää arvoa 22 %, joka vastaa IgG-pitoisuutta 50 g/l. Brix%-luvun ja erilaisten tekijöiden yhteyttä tutkittiin tilastomatemaattisin menetelmin. Ternimaidon laatuun eli Brix%-lukuun vaikuttivat kaikkein eniten eläimen poikimakerta ja rotu. Kolme kertaa ja useammin poikineilla eläimillä ternimaidon laatu todettiin \nparemmaksi kuin ensimmäisen ja toisen kerran poikineilla eläimillä. Holstein-rotuisilla eläimillä Brix%-luvun keskiarvo oli korkeampi kuin muun rotuisilla eläimillä. Ternimaito oli myös parempaa niillä eläimillä, joita ei ollut tunnutettu ja jotka eivät olleet vuotaneet maitoa ennen poikimista. Lehmillä ternimaidon \nlaatu oli korkeampi niillä eläimillä, jotka oli lääkitty umpeenlaiton yhteydessä. Sillä, oliko eläinlaiduntanut näytteenottoa edeltäneenä kesänä, ei todettu vaikutusta ternimaidon laatuun. Myöskään ummessaolokauden \npituudella ei ollut vaikutusta Brix%-lukuun. Vaikka Brix-32% -refraktometri ei mittaa \nsuoraan ternimaidon IgG-pitoisuutta, sen tuloksille on kirjallisuudessa kuvattu hyvä korrelaatio laboratoriotuloksiin. \nTernimaidon laatuun vaikuttaviksi tekijöiksi paljastui samoja asioita kuin muissa maissa \nsuoritetuissa tutkimuksissa, joissa on mitattu suoraan ternimaidon IgG-pitoisuutta laboratoriomenetelmällä. \nRefraktometri on helppo käyttää ja se soveltuu hyvin tiloilla suoritettavaan ternimaidon laadun arviointiin. Tutkimuksesta käy myös ilmi, että ternimaidon laadun yksilöllinen vaihtelu on erittäin suurta. Tämä tulos kannustaa tiloja mittaamaan ternimaidon laadun ennen sen juottamista vasikalle. \nRyhmäkoon vaikutukset hengitystietulehduksiin ja työnkäyttöön -osion tavoitteena oli selvittää, voidaanko vasikoiden sairastavuutta vähentää ryhmäkokoa pienentämällä Suomen suurissa vasikkakasvattamoissa, joiden vasikat kerätään hyvin monelta eri maitotilalta. Ryhmäkoon vaikutusta hengitystietulehdusten \nesiintyvyyteen ja työmäärään erikoistuneessa vasikkakasvattamossa selvitettiin Karinnuotta Oy:n kasvattamossa Siikajoella. Kaksi 80 vasikan juotto-osastoa jaettiin yhteen neljänkymmenen vasikan ja neljään \nkymmenen vasikan karsinaan. Vasikoiden kliiniset oireet, virusvasta-ainetasot ja tulehdusvälittäjäainepitoisuudet tutkittiin niiden tullessa, juoton puolivälissä ja vieroituksen jälkeen ennen vasikoiden siirtoa seuraavaan osastoon. Kasvattamon työntekijät kirjasivat ylös kaikki vasikoiden lääkitykset. Vasikoiden \nhoitoon kuluvaa työaikaa selvitettiin kasvattamon työntekijöiden pitämällä päiväkohtaisella työaikakirjanpidolla jokaisesta tutkimuserästä. Lisäksi kasvattamossa tehtiin kaksi työaikatutkimusta, toinen juottokauden alkupuolella ja toinen loppupuolella. \nVirusvasta-aineita todettiin lähes kaikilla vasikoilla, mutta eri ryhmäkokojen välillä ei havaittu eroja. \nVasikoiden terveydentila oli pienissä ryhmissä parempi, vaikka suurimmalla osalla vasikoista todettiin hengitystietulehdukseen viittavia oireita. Kolmannella tutkimuskerralla lääkittäviä vasikoita oli isoissa ryhmissä noin kaksi kertaa enemmän kuin pienissä ryhmissä. Vasikoita lääkittiin runsaasti molemmissa ryhmissä. Suuremmissa ryhmissä uusintalääkintöjä vaikutti olevan enemmän, mutta ero ei ollut tilastollisesti \nmerkitsevä. Vasikat kasvoivat molemmissa ryhmissä hyvin, ja kuolleisuus oli erittäin vähäistä. Isojen ryhmien kuolleisuus vaikutti hieman suuremmalta 90 prosentin todennäköisyydellä. \nTyöntutkimusten mukaan terveydenhoitotyö vei suurimman osan työajasta, sen osuus työajasta vaihteli 49–87 prosenttiin. Työaikaan vaikutti tarkastettavien ja lääkittävien vasikoiden määrä, joita oli työntutkimuspäivinä \nosittain enemmän 40 vasikan karsinoissa, jolloin niissä työaikakin oli suurempi. Työmenetelmät olivat kasvattamossa hyvin suunniteltuja ja toiminta järjestelmällistä, joten muut hoitotyöt tehtiin tehokkaasti ja nopeasti, eikä ryhmäkoko vaikuttanut työnmenekkiin. Vasikkakasvattamon pitämän työkirjanpidon mukaan vasikoiden hoitamiseen kuluvassa työajassa ei ollut eroa pienemmän ja suuremman \nryhmäkoon välillä. Työkirjanpidon mukaan vasikoiden lääkintää oli yhtä paljon molemmissa ryhmissä. \nRyhmäkoon vaikutukset hengitystietulehduksiin ja työnkäyttöön -osiossa kartoitettiin lisäksi työkäytäntöjä ryhmäkokotutkimukseen välitysvasikoita toimittaneilta tiloilta kyselyllä ja haastatteluilla kesällä ja syksyllä 2014. Kyselyyn vastanneita ja haastateltuja tiloja oli yhteensä 49. Kyselyn ja haastattelujen kysymykset \nkoskivat vastasyntyneen vasikan sekä umpi- ja poikivan lehmän ruokinnan ja hoidon toimintatapoja ja tekijöitä, jotka ovat muokanneet työkäytäntöjä tiloilla. Poikimisvalvontaan ja -avustamiseen kuluu tilojen arvioiden mukaan aikaa 10–120 minuuttia. Kun tilat valvoivat poikimisia myös yön aikaan, \noli työaika yhdeksän minuuttia pidempi poikimista kohden, mutta eläviä vasikoita syntyi enemmän. Vasikkakuolleisuus oli alhaisin lehmän poikiessa karsinassa kestopehkupohjalla. Kestokuivikekarsinatiloilla lyheni myös poikimisen valvontaan ja avustukseen käytetty työaika. \nLähes puolet tiloista ilmoitti antavansa ternimaidon tunnin sisällä poikimisesta ja 92 % antaa ternimaidon neljän tunnin kuluessa syntymästä. Jos vasikka ei it
Language: Finnish
Subfield: Animal Science and Zoology
Domain: Life Sciences
Open Access status: green
OpenAlex ID: W1841040423
