Progressiivisen voimaharjoittelun vaikutus lonkkamurtumasta toipuvien ikääntyneiden kaatumisinsidenssiin
Year: 2008
Type: dissertation
Study design: Clinical Trial
Abstract: Lonkkamurtuma on ikääntyneillä yleinen trauma, johon liittyy korkea kuolleisuus ja toimintakyvyttömyys.Suurin osa lonkkamurtumista syntyy kaatumisen seurauksena.Alaraajojen lihasvoiman ja voimantuottotehon aleneminen sekä lihasvoiman puoliero ovat yhteydessä lisääntyneeseen kaatumisriskiin ja heikentyneeseen toimintakykyyn.Hyvin suunnitellulla harjoitusohjelmalla on mahdollista lisätä alaraajojen lihasvoimaa ja voimantuottotehoa sekä vähentää lihasvoiman puolieroa.Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lihasvoiman puolieron huomioonottavan progressiivisen voimaharjoittelun vaikutuksia lonkkamurtumasta toipuvien ikääntyneiden kaatumistapaturmien määrään ja laatuun ja tarkastella onko voimaharjoittelua edeltäneiden kaatumisten lukumäärällä yhteyttä voimaharjoittelun ja sen jälkeisen seuranta-ajan kaatumisten lukumäärään.Tutkittavat olivat 68-85 -v.henkilöitä, jotka oli operoitu lonkkamurtuman vuoksi Keski-Suomen keskussairaalassa vuosina 1998-2004, keskimäärin 4 v. aiemmin (n=452).Poissulkukriteerien jälkeen jäljelle jäi 79 tutkittavaa, jotka satunnaistettiin alkumittausten jälkeen voimaharjoitteluryhmään (n=24) ja kontrolliryhmään (n=22).Tutkittavien terveydestä, toimintakyvystä, liikkumiskyvystä, elämäntavoista ja kaatumisiin liittyvistä tekijöistä kerättiin tietoa kyselylomakkeilla ennen harjoittelujaksoa ja sen päätyttyä.Lisäksi tutkittavat pitivät kaatumispäiväkirjaa intervention aikana ja sen jälkeen yhteensä 16 kuukauden ajan.Näiden tietojen perustella määriteltiin kaatumisinsidenssi (katumisten määrä) ja kaatumistapaturmien laatu (vammatuttavat kaatumiset/ei vammaa/sisällä/ulkona).Voimaharjoitteluryhmään kuuluneet harjoittelivat kolmen kuukauden ajan yksilöllisen progressiivisen voimaharjoitteluohjelman mukaisesti.Kontrolliryhmäläisiä kehotettiin säilyttämään elintapansa ennallaan.Tilastollisina analyysimenetelminä käytettiin Shapiro-Wilk -testiä, χ2-testiä, riippumattomien otosten t-testiä, Mann-Whitney U-testiä ja Spearmanin korrelaatiokerrointa sekä osittaiskorrelaatiokerrointa.Voimaharjoitteluryhmäläisistä 39 % (14) ja kontrolliryhmäläisistä 43 % (12) kaatui seurantaaikana.Voimaharjoitteluryhmässä kaikkien seuranta-aikana sattuneiden kaatumisten mediaaniarvo oli 0 (kvartiilit 25 %: 0; 75 %: 2,0) ja kontrolliryhmässä 0 (0; 1,0).Ryhmien väliset erot tai yhteydet eivät olleet tilastollisesti merkitseviä (p<0,05).Progressiivinen kolme kuukautta kestänyt voima-nopeusharjoittelu ei vaikuttanut kaatumisinsidenssiin eikä kaatumisten laatuun tilastollisesti merkitsevästi.Seuranta-aikaa edeltäneiden kuuden kuukauden kaatumisinsidenssi ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä seuranta-ajan kaatumisinsidenssiin. Tarvitaan lisää riittävän tehokkaalla asetelmalla ja riittävän pitkällä seuranta-ajalla toteutettuja satunnaistettuja ja kontrolloituja tutkimuksia erilaisten interventioiden vaikutuksista ikääntyneiden lonkkamurtumapotilaiden liikkumis-ja toimintakykyyn sekä kaatumisten lukumäärään ja laatuun.
Author: Johanna Koskinen
Language: Finnish
Field: Health Professions
Domain: Health Sciences
Open Access status: green
OpenAlex ID: W1851061246