Year: 2014
Type: article
Abstract: Personality dysfunction is manifested in interpersonal interactions and self-concept.It generates vulnerability to psychopathology and increases the risk of recurring symptoms and impaired work ability.Change in personality functioning is considered a major goal of psychotherapy, but published studies comparing different psychotherapeutic treatments on the subject are scarce.Likewise, the suitability of short-term and long-term therapy has been suggested to be partly determined by the patient's personality functioning but only limited research evidence on the issue is available.Accordingly, assessment of these personality factors with reliable and valid instruments and knowledge on their prediction on outcome are needed for selecting the most optimal treatment for patients.The aims of this study were to study the effectiveness of short-term and longterm psychotherapy on personality functioning for patients with anxiety or mood disorder, and to study the respective prediction of personality functioning on outcomes, during a 3-year follow-up.The subjects consisted of 326 outpatients with anxiety or mood disorder, randomized to short-term or long-term psychotherapy in the Helsinki Psychotherapy Study (HPS).Altogether 97 patients were randomly assigned to solution-focused therapy (SFT), 101 patients to short-term psychodynamic psychotherapy (SPP) and 128 patients to long-term psychodynamic psychotherapy (LPP).The patients' psychological status was monitored by questionnaires and interviews before randomization and at 3, 7, 9, 12, 18, 24 and 36 months after the baseline during the 3-year follow-up.Key personality factors in the study were the quality of object relations and self-concept, measured by the Quality of Object Relations Scale (QORS), assessed at baseline with interview, and the Structural Analysis of Social Behavior self-concept questionnaire (SASB).The QORS was used as a predictor variable and as an effect modifying factor.The SASB was used both as a predictor and an outcome variable, the main dimensions measured being affiliation (AF) and autonomy (AU), as well as the secondary sub-scores: self-free, self-affirm, self-love, self-protect, self-control, self-blame, self-attack, and self-neglect.Outcomes in psychiatric symptoms were assessed by the Global Severity Index and the Anxiety Scale of the self-report Symptom Check List 90 (SCL-90-GSI, SCL-90-ANX), and by the Beck Depression Inventory (BDI).Outcomes in work ability were assessed by three self-report questionnaires, the Work Ability Index (WAI), the work subscale of the Social Adjustment Scale (SAS-work), and with the Perceived Psychological Functioning (PPF) scale. Personality functioning and psychotherapy outcomepotilailla jotka kuuluivat alhaisen AU:n tai QORS:n ryhmään.Potilailla, joiden persoonallisuuden toiminta oli kohtalaisen hyvä (korkea AF, korkea AU, tai korkea QORS), työkyvyn paraneminen oli kauttaaltaan ja oireilun väheneminen valtaosin suurempaa LPP:n kuin lyhyen terapian ryhmässä.Yhteenvetona, potilaat jotka kärsivät ahdistuneisuus-tai mielialahäiriöstä ja joiden persoonallisuuden toiminta oli heikentynyt lievää tai kohtalaista persoonallisuuspatologiaa vastaavasti, kokivat pitkällä tähtäimellä suurempaa oireiden vähenemistä pitkän terapian kuin lyhyen terapian jälkeen.Tämä ilmeni selvimmin masennusoireiden vähenemisenä potilailla, joilla oli kielteinen minäkuva.Lisäksi tutkimus osoitti, että kolmen vuoden seurannan aikana minäkuvan kielteisyys väheni ja myönteisyys lisääntyi enemmän LPP:n kuin SFT:n jälkeen.Se että korkea QORS oli yhteydessä suurempiin minäkuvamuutoksiin SFT:ssä, viittaa siihen että kohtalaisen hyvä persoonallisuuden toimivuus kuvastaa soveltuvuutta tämäntyyppiseen lyhyeen terapiaan.LPP:n ensimmäisen vuoden keston aikana puolestaan havaittiin alhaisen QORS:n olevan yhteydessä suurempaan hyötymiseen pitkästä terapiasta muutamilla minäkuvan osa-alueilla.Tämä viittaa siihen, että nämä potilaat saivat hyvän alun pitkäkestoiseen työskentelyyn ongelmallisen minäkuvan muuttamiseksi LPP:ssä.Siten kielteinen minäkuva ja alhainen objektisuhteiden laatu näyttävät liittyvän tiiviimmän tai pitkäaikaisemman psykoterapian tarpeeseen.Merkittävä havainto oli myös se, että lyhyt terapia yleisesti tuotti nopeammin myönteisiä muutoksia oireilussa, työkyvyssä ja minäkuvassa kuin LPP, mutta oli useammin riittämätön pidemmässä seurannassa.Tarvitaan siis perusteellista, hoitomuodon valintaa edeltävää yksilöllistä arviointia siitä, milloin lyhyt terapia näyttäisi riittävän ja milloin potilas on tarpeen ohjata pitkään terapiaan.Löydös siitä, että persoonallisuudeltaan myös suhteellisen hyvin toimivat potilaat hyötyivät enemmän pitkästä kuin lyhyestä terapiasta oireilun ja työkyvyn alueilla, korostaa tarvetta arvioida potilaan ongelmien ohella hänen kykyjään ja motivaatiotaan pitkään psykoterapiaan, harkittaessa vaihtoehtoisia hoitomuotoja.Jatkotutkimusta tarvitaan näiden tulosten varmentamiseksi ja avuksi kehitettäessä toimivampia psykoterapian muotoja ja psykoterapeuttikoulutusta. Jatkotutkimus persoonallisuuden toiminnan eri osa-alueiden suhteellisesta merkityksestä hyötymiselle lyhyestä ja pitkästä psykoterapiasta, verrattuna muihin potilastekijöihin, voi syventää ymmärrystä terapioiden soveltuvuustekijöistä.Pitkäaikaisempaan seurantaan perustuvaa vaikuttavuustutkimusta puolestaan tarvitaan sen selvittämiseksi, kuinka pysyviä muutokset persoonallisuuden toiminnassa ovat ja miten ne ovat yhteydessä muihin tuloksellisuuden osa-alueisiin.
Author: Olavi Lindfors
Language: English
Subfield: Clinical Psychology
Field: Psychology
Domain: Social Sciences
Open Access status: green
OpenAlex ID: W1857738489