Work

Lähiruuan ekologisten vaikutusten selvitys

Year: 2014
Type: report
Abstract: Tässä työssä luotiin arviointikehikko lähiruuan kestävyyden arvioimisen pohjaksi ja tarkasteltiin, miten lähiruuan ekologista kestävyyttä voidaan mitata ja miten siitä voidaan viestiä. Arviointikehikko sisälsiruuan ravitsemuksen, paikallisten luonnonvarojen käytön, rehevöittävän vaikutuksen, ekotoksiset ja toksiset vaikutukset, vaikutuksen biologiseen monimuotoisuuteen, vaikutukset ekosysteemipalveluihin, ilmastovaikutuksen ja tietyt tuotanto-kulutusketjun sosioekonomisen kestävyyden osa-alueet. Viimeksi mainittu keskittyi lähiruuan kannalta keskeisiin kysymyksiin sisältäen vaikutukset paikalliseen huoltovarmuuteen, sosiaalisiin ja taloudellisiin verkostoihin, innovatiiviseen yritystoimintaan, työllistävyyteen, työhyvinvointiin, kulttuuriin, eläinten hyvinvointiin ja toimitusketjujen pituuden merkityksiin. Arviointikehikkoonsisältyvien ekologista kestävyyttä kuvaavien kvantitatiivisten, tuotekohtaisten mittareiden käyttöä testattiin lähiruokaketjuissa kolmella erilaisella kohdealueella, Varsinais-Suomessa, Hämeessä ja Keski-Suomessa. Lisäksi kunkin edellä mainitun alueen luonnonvarojen käytöntilaa tarkasteltiin ensin alueellisen maankäytön sekä kulutus-tuotanto-rakenteen kannalta. Tuotekohtaisten ekologisen kestävyyden mittareidentestaus toteutettiin elinkaarimenetelmällä (LCA) yhteensä 14 lähiruokatuoteketjusta (38 yritystä) sisällyttäen vaiheet “pellolta kauppaan” eli alkutuotannon, jalostus-, pakkaus- ja kuljetus-osat sekä kaupan, suurkeittiön tai lähiruokapiirin. Tuotteet valittiin kunkin alueen lähiruokatoimijoiden intressin ja tutkimuksellisen vertailumahdollisuuden näkökulmat huomioiden. Tuotantoketjun toimijoilta kerättyjen tietojen perusteella arvioitiin lähiruokatuotteiden ilmastovaikutus, rehevöittävä vaikutus ja tilalla käytettyjen kasvinsuojeluaineiden aiheuttama ekotoksinen vaikutus. Lisäksi kartoitettiin kyselytutkimuksella tilan monimuotoisuuteen vaikuttavia toimenpiteitä. Tuotetason ympäristövaikutusten tarkastelun perustaksi valittiin kansallisten ravitsemussuositusten kestävyyttä kuvaavaosio ja sitä täydennettiin ravitsemusarvoon suhteutetun ympäristövaikutusmittarilla (E/Nindeksin). Yleisellä tasolla paikallisten luonnonvarojen käyttö liittyy lähiruuan tuotannon kannalta paikallisiin maankäytön resursseihin ja niiden järkevään ja säästävään hyödyntämiseen, sivuvirtojen paikalliseen hyödyntämiseen sekä ravinteiden kierrätykseen ja energiapitoisten massojen hyödyntämiseen uusiutuvana energiana. Sesonkisuuden hyödyntäminen on lähiruualle erityinen mahdollisuus. Lähiruuan tuotekohtaiset rehevöittävät vaikutukset olivat tapauskohtaisia eli osalla tuotteista rehevöittävä vaikutus oli suurempi ja toisilla pienempi kuin keskimäärin vastaavalla suomalaisella ns. valtavirtatuotteella. Rehevöittävät vaikutukset samoin kuin biodiversiteettiin kohdistuvat vaikutukset ovat hyvin paikallisia. Näiden vaikutusten tarkastelussa paikallisen ympäristön herkkyys ympäristövaikutuksille on otettava huolellisesti huomioon. Monimuotoisuuden osalta lähiruualla on paljon kestävyyttä parantavia mahdollisuuksia. Hankkeessa tehdyn ympäristötoimenpidekyselyn perusteella lähiruokatuottajilla näyttäisi myös olevan tavanomaista tuottajaa enemmän kiinnostusta monimuotoisuuden edistämiseen. Lähiruuan monipuolisuuteen ja resurssien kierrätykseen liittyvät pyrkimykset ovat ilmeisen edullisia myös paikallisten ekosysteemipalvelujen kannalta. Torjunta-aineiden käyttö ja siitä aiheutuva ekotoksinen vaikutus lähiruuan tuotannossa vaihtelivat paljon; minimitasosta yllättävän korkeaan haitallisuustasoon. Kemiallista torjuntaa tulee käyttää vain todettuun tarpeeseen myös lähiruuan osalta IPM periaatteiden mukaan. Lähiruokatuotteiden ilmastovaikutukset olivat tapauskohtaista niin kuin rehevöittävän vaikutuksenkin. Eläinperäiset tuotteet tuottivat suuremman ilmastovaikutuksen kuin kasviperäiset, poikkeuksena mukana ollut riistatuote (hirven liha), jonka ilmastovaikutus jäi kuormittavimpien kasvikunnan tuotteiden tasolle. Joidenkin lähiruokatuotteiden kuljetuksen hiilijalanjälki oli suhteettoman suuri verrattuna valtavirtatuotteisiin. Lähiruuan näkökulmasta on suuri ongelma, että elintarviketuotannon tuotantorakenteet ja kuljetukset on pääsääntöisesti toteutettu valtavirtatuotannon näkökulmasta. Lähiruoka tarvitsisi kuljetusten kehittämiseksioman paikallisen ”räätälöintinsä”. Lähiruokatuotannolla on aivan ilmeisiä käyttämättömiä mahdollisuuksia ekologisen kestävyyden lisäksi sosio-ekonomisen kestävyyden kehittämisen kannalta, varsinkin jos lähituotantoon liittyvää järjestelmällistä viestintää ja yhteiskehittämistä voitaisiin tehostaa. Edellä kuvattuja päätelmiä yhdistävä argumenttipankki: ’Perusteita lähiruoan kestävyysvaikutuksista viestimiseen’ julkaistiin erillisenä tiiviinä julkaisuna1. Argumentit ovat kestävyyttä parantavia toimenpiteitä kuvaavia väittämiä, joiden toteutumista voidaan, elinkaarianalyysin tarjoamissa puitteissa, mitata kvantitatiivisesti, tai kvantitatiivisten mittareiden puuttuessa, kuvata laadullisen selosteen(tuotekohtaisen kuvauksen) avulla.
Language: Finnish
Open Access status: green
OpenAlex ID: W1873912522
Cites: 65
Cited by: 19
Related to: 10