Year: 2004
Type: article
Abstract: tutkimuksessa yksi merkittava alue on jaanyt liian vahalle huomiolle, ja toisaalta tuon esiin niita vaikeuksia, joita sen tutkimukseen liittyy. Alkoholiongelmista toipumista on tutkittu meilla hammastyttavan vahan. Kotimainen hoitotutkimus ei juuri ole keskittynyt siihen, millaisin eri tavoin paihdeongelmasta on paasty eroon. Kansanterveydelliselta nakokannalta on kuitenkin tarkeaa selvittaa laajasti niita reitteja, joita pitkin toivutaan alkoholismista (Sobell & al. 1996a, 966). Vahintaan yhta tarkeaa on hahmottaa paihdeongelmaan ja siita toipumiseen liittyvia yksilollisia ongelmarakenteita. Kotimaisia hyvin tehtyja hoitotutkimuksia on olemassa jonkin verran (ks. esim. Bruun & Markkanen 1961; Keso 1988; Koski-Jannes 1992). Perinteisesti niissa on pyritty etsimaan yhden hoitokaytannon paremmuutta suhteessa toiseen alkoholiongelmien hoidossa. Tutkimusten vahaisyytta selittaa eettisten kysymysten lisaksi tilaustyona tehtavien hoitotutkimusten tuottamiseen liittyva pelko siita, etta havaitaan jonkin hoidon olevan muita huonompaa. Hoitovertailun vahaisyytta selittavat myos tyolays ja pitkaaikaisen sitoutumisen vaatimus. Vaikuttavuuden arviointia voidaan kuitenkin suorittaa myos ei-satunnaistetuin vertailuasetelmin, seurantatutkimuksin ja laadullisin menetelmin (Rissanen & Aalto 2002, 6). Riippuvuus voi olla seuraus useista eri ongelmista ja siita pois johtaa niin ikaan useita eri reitteja (Hanninen & Koski-Jannes 1999, 1847; Niemela 1998, 306; Sobell & al. 1992, 199). Niiden niputtaminen yhteen on mahdotonta ja vahingollistakin, koska se antaa vaaran kuvan siita, miten toipuminen tapahtuu. Paihdeongelmasta selviytymiseen vaikuttavat muuttujat ja niiden yhdysvaikutukset muodostavat monimutkaisia rakenteita. Tama kertoo siita vaikeudesta, jonka hoitotutkimukset useimmiten kohtaavat. (Saarnio & al. 1998, 207.) Myos Olavi Kaukosen (2002, 134) mukaan osa kuntoutumiselle merkityksellisista sosiaalisista ilmioista voi olla tutkimuksen keinoin tavoittamattomissa juuri paihdeongelman monisarmaisyyden vuoksi. Taman takia hoitotutkimusten tuloksia on syyta tarkastella kriittisesti. Voidaan siis vaittaa, etta kaikilla hoitotutkimuksilla on omat metodisesti heikot kohtansa ja etta ne eivat pysty taysin erittelemaan toipumisprosessin kaikkia vivahteita. Paihdeongelmaa on tutkittu enemman ongelmakayttajien kuin toipuneiden nakokulmasta (Laudet & al. 2002, 305; Sobell & al. 1996a, 966). Kiinnostus eri toipumisreitteihin on virinnyt vasta viime vuosikymmenen aikana. Kiinnostus spontaania toipumista (spontaneous/natural recovery/remission) kohtaan juontaa juurensa kiistelyyn sen olemassaolosta ja edellytyksista. Aikaisimmat sita koskevat tutkimukset ovat olleet alustavia yrityksia oppia ymmartamaan ilmiota (Smart 1976, 277). Vasta viime vuosina tutkijat ovat ryhtyneet alueen systemaattiseen tarkasteluun ja lisaantynyt tutkimus on antanut mahdollisuuden muutamien kirjallisuuskatsausten tekemiseen (Sobell & al. 1993 & 2000). Haluan talla kirjoituksella pureutua siihen, millaisten metodisten ratkaisujen kautta tahan asti saatuihin tuloksiin on tultu, ja talta pohjalta esittaa tutkimusmenetelmiin liittyvia kehitysehdotuksia alueen tulevalle tutkimukselle. Tarkoituksena on myos nostaa ilman hoitoa tapahtuva toipuminen ilmiona muiden toipumisreittien tutkimuksen rinnalle ja tarkastella sen sijoittumista paihdetutkimuksen kenttaan, josta se on kotimaisen tutkimuksen nakokulmasta aiemmin lahes puuttunut.
Author: Katja Kuusisto
Language: Finnish
Subfield: Epidemiology
Field: Medicine
Domain: Health Sciences
Open Access status: green
OpenAlex ID: W2119499472