Year: 2001
Type: dissertation
Study design: Observational Study
Abstract: Osteoporoosi, eli luun rakenteen heikkeneminen, ja ikäihmisten osteoporoottiset murtumat ovat maailmanlaajuisesti lisääntyvä kansanterveydellinen ja -taloudellinen ongelma. Osteoporoottisina pidetään murtumia, jotka tulevat ikäihmisille varsin lievältä tuntuvan vamman seurauksena, esim. kaatuminen tai putoaminen seisomiskorkeudelta tai sitä matalammalta. Vammojen esiintymistutkimukset ovat aiemmin keskittyneet pääasiassa ranne-, ranka- ja lonkkamurtumiin, kun taas olka- ja kyynärseudun sekä kylkiluun murtumista on ollut hyvin vähän pitkän aikavälin seurantatietoja. Jotta murtumia voitaisiin ehkäistä mahdollisimman tehokkaasti, on tärkeätä tuntea murtuman syntyyn johtaneet taustatekijät, tilannetiedot ja erityisesti välittömät vammamekanismit.\n\nTämän väitöskirjatyön tarkoituksena oli (1) selvittää ikäihmisten osteoporoottisten olkaluun yläosan, olkaluun alaosan ja kylkiluun murtumien määrä sekä kaatumisen aiheuttamien vakavien kallovammojen määrä Suomessa vv. 1970-1995, (2) tutkia perimän osuutta murtumien syntyyn ja (3) selvittää olkaluun yläosan, kyynärseudun ja rannemurtumien vammamekanismit ikäihmisillä.\n\nMurtumatiedot kerättiin valtakunnallisesta sairaaloiden hoitoilmoitusrekisteristä (HILMO). Sairaalassa hoidettujen olkaluun yläosan murtumien määrä 60-vuotiailla ja sitä vanhemmilla ikäihmisillä nelinkertaistui vuodesta 1970 (212) vuoteen 1993 (844). Vastaavasti kylkiluun murtumien määrä kaksinkertaistui vuodesta 1970 (270) vuoteen 1994 (576) ja naisten olkaluun alaosan murtumien määrä nelinkertaistui vuodesta 1970 (42) vuoteen 1995 (175). Samalla aikavälillä kaatumisen aiheuttamien vakavien kallovammojen määrä yli kaksinkertaistui ja myös niiden ikävakioitu esiintymistaajuus lisääntyi voimakkaasti. Viimeksi mainittu kuvastaa kaatumisten määrän ja/tai vakavuuden lisääntymistä maassamme, koska kallovammojen synnyssä osteoporoosin merkitys on vähäinen.\n\nPerimän osuutta murtumien synnyssä tutkittiin vertailemalla yli 50-vuotiaiden identtisten ja ei-identtisten kaksosten murtumia vv. 1972-1996. Tutkimus osoitti, että ikäihmisten osteoporoottisten murtumien riskin vaihtelusta perimä selittää keskimäärin vain pienen osan (alle 15%), erityisesti naisilla.\n\nYläraajamurtumien vammamekanismitutkimuksessa haastateltiin ja tutkittiin 287 yläraajamurtumapotilasta ja 108 satunnaisesti valittua kontrollipotilasta viikon sisällä tapaturmasta. Yläraajamurtumilla (olka-, kyynär- ja rannemurtuma) näyttää kullakin olevan tyypilliset vammamekanisminsa. Ne syntyvät yleisimmin kaaduttaessa etuviistoon ja siten että kaatumisessa syntyvä iskuvoima kohdistuu suoraan murtumakohtaan. Kaatumista ei ehditä hidastaa esim. kädellä vastaanottamalla, poikkeuksena rannemurtumat, joissa noin puolet murtumapotilaista oli ottanut kädellä vastaan.\n\nTämä väitöskirjatutkimus osoittaa ensimmäistä kertaa, että ikäihmisten ylävartalon murtumat ovat lisääntyneet maassamme huolestuttavasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Suurin osa murtumista syntyy kaatumisen seurauksena siten, että iskuenergia kohdistuu suoraan murtumakohtaan. Luun kunnosta huolehtimisen lisäksi ehkäisevät toimenpiteet pitää kohdistaa suoraan tärkeimpiin kaatumisien ja vammautumisien vaaratekijöihin. Tähän voidaan päästä esim. parantamalla ikääntyvien liikuntakykyä ja tasapainoa sekä hoitamalla tehokkaasti kaatumisriskiä lisääviä sairauksia. Liikuntaympäristön turvallisuus on myös tärkeätä huomioida. Ja vaikka kaatuminen tapahtuisikin, murtumien syntyä voidaan vielä yrittää ehkäistä kaatumisessa syntyvää iskuvoimaa pienentämällä, esim. ulkoisilla murtumasuojaimilla.
Author: Mika Palvanen
Language: English
Subfield: Orthopedics and Sports Medicine
Field: Medicine
Domain: Health Sciences
Open Access status: green
OpenAlex ID: W2169888416