Year: 2010
Type: article
Abstract: Minua käännetään kyljelleni.Kylkiasento saa henkeni salpautumaan ja yritän kiemurrella toiseen asentoon.Minua pidetään kuitenkin tiukasti paikoillani kun jotain kylmää liikutellaan selkääni pitkin.Takanani käydään keskustelua, josta en ymmärrä mitään.Yhtäkkiä se liikkuva kylmä jokin pysähtyy ja jää pyörimään paikoilleen.Joku työntää sormensa syvälle selkääni ja huutaa korvaani "koskeeko tähän?"Yllä oleva pieni muistikuva on ajalta, jolloin olin hoidettavana teho-osastolla.Tutkimusten mukaan tehon potilaat eivät yleensä muista joko mitään tai muistavat hyvin vähän osastolla viettämästään ajasta (Lahtinen & Lankinen 2009, 5; ks.Adamson ym.2004, 259 ja Russell 1999, 785).Yleinen ja oletettu muistamattomuus johtuu paitsi sairaudesta, myös väistämättömästä voimakkaasta lääkityksestä, kuten rauhoittavista ja nukutuslääkkeistä.Myös minun hoitoni oli sananmukaisesti tehokasta, vietin pitkiä aikoja kokonaan nukutettuna tai vähintään puoliuneen rauhoitettuna.Tiedottomana vietetystä ajasta ei luulisi mitään tietävän, mutta vastoin odotuksia minulla on voimakkaita aisteihin -näkö, kuulo, maku, haju, asento/tunto -perustuvia muistikuvia teho-osastolla viettämästäni ajasta.Näitä muistoja leimaa kuitenkin tietynlainen epämääräisyys, sumeus.Niinpä pohdin tässä artikkelissa autoetnografian hengessä ja ruumiillisen tiedon käsitteen avulla, millaista tutkimuksellista tietoa on aistimuksellinen, sumea tieto.Kysyn, mitkä ovat sen mahdollisuudet ja rajat. ruumiillinen tietoTehohoitojaksolta olevat muistikuvat ovat "tietämättään tietämisen" tulosta.Siis prosessin, joka perustuu ruumiillisiin kokemuksiin ja suoriin aistihavaintoihin ja ruumiillisuuteen.Näin ollen tätä erityistä tietämisen lajia voi lähestyä ruumiillisen tiedon
Source: Elore
DOI: 10.30666/elore.78851
Author: Johanna Uotinen
Language: Finnish
Subfield: Cultural Studies
Field: Social Sciences
Domain: Social Sciences
Open Access status: diamond
OpenAlex ID: W22069184