Work

Biohajoavien ja biostabiilien polymeerien aiheuttamat pehmytkudosreaktiot

Year: 2007
Type: dissertation
Abstract: Tiivistelmä:Biomateriaalit ovat synteettisiä tai luontoperäisiä materiaaleja, joista valmistettuja tuotteita käytetään lääketieteellisiin sovelluksiin sekä biotekniikan tarkoituksiin siten, että ne eivät häiritse tai haittaa elävän organismin elintoimintoja.Usein biomateriaalista valmistettu tuote on implantti, jota käytetään kudos-tai kudosnestekontaktissa proteettisissa, diagnostisissa ja terapeuttisissa tarkoituksissa.Biohajoava implantti on valmistettu materiaalista, joka hajoaa elimistössä entsymaattisesti tai ei-entsymaattisesti.Biostabiili materiaali ei häviä itsestään elimistöstä.Kudosyhteensopivuus eli biokompatibiliteetti on välttämätön biomateriaaleille, joita käytetään in vivo.Biomateriaaleista valmistettujen tuotteiden kehittäminen ja niiden ominaisuuksien parantaminen vaatii kudoksissa tapahtuvien reaktioiden hyvää tuntemusta ja perinpohjaista tutkimusta.Isäntäkudoksen reaktioita implanttimateriaalia kohtaan ovat akuutin tai kroonisen tulehdusvasteen syntyminen, vierasesinereaktio, fibroosi ja fibroosikapselin muodostuminen.Tulehdusvasteen syntyminen laukaisee prosessin, joka parantaa ja korjaa normaalia kudosta.Tämän korjausvaiheen aikana vaurioitunut kudos korvataan alkuperäisillä parenkyymisoluilla tai fibroblastisella arpikudoksella tai molemmilla.Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida fibroosikapselin muodostumista eri implanttimateriaaleissa ja -tyypeissä sekä eri implantointipaikoissa.Lisäksi tarkoituksena oli selvittää implantoidussa kudoksessa esiintyviä ei-tulehduksellisia reaktioita, kuten verisuonten uudismuodostusta ja proliferoivien solujen tyyppiä sekä niiden yhteyttä tulehdusreaktioihin.Tutkimuksen tarkoituksena oli myös selvittää, kuinka immunohistokemiallinen menetelmä soveltuu kudosreaktioiden tutkimiseen.Tutkimuksessa käytetty materiaali koostui implantoiduista kudosnäytteistä, jotka oli otettu kahdentoista täysikasvuisen naaraspuolisen Suomen maatiaislampaan leukaluusta sekä selän ihonalaiskudoksesta.Implantoitu materiaali sisälsi Inion CPS ® -tuoteperheen biohajoavia ruuveja ja levyjä 56 kappaletta sekä biostabiileja polyeetterieetteriketonista (PEEK) valmistettuja levyjä 24 kappaletta.Näytteet olivat otettu kolmen vuoden seurantajakson aikana 6 viikon, 3, 6, 12, 24 sekä 36 kuukauden kuluttua implantaatiosta.Tutkimusmenetelminä käytettiin kudosnäytteiden histologista prosessointia, fibroosikapselin paksuuden mittausta, immunohistokemiallista värjäystä, mikroskooppimorfometriaa ja tilastoanalyysejä.Fibroosikapselin paksuudessa ei ollut merkittävää eroa eri implanttimateriaalien välillä.Levytyypin implanttien ympärillä fibroosikapseli oli huomattavasti paksumpi kuin ruuvityyppisten implanttien ympärillä.Samoin leuasta otetuissa näytteissä kapseli oli paksumpi kuin selästä otetuissa näytteissä.Merkittävää yhteyttä fibroosikapselin paksuuden ja eri tulehdusparametrien välillä ei havaittu.Fibroosikapselin paksuuden ja Ki-67positiivisesti värjäytyneiden eli jakautuvien solujen väliltä ei löydetty positiivista korrelaatiota.Sen sijaan eri tulehdusparametrien ja jakautuvien solujen välillä havaittiin merkitsevä korrelaatio.Proliferoivien solujen määrässä ei havaittu eroa implanttimateriaalien, -tyyppien ja implantointipaikkojen välillä.Faktori VIII:n perusteella määritetty verisuonten määrä implantoidussa kudoksessa ja fibroosikapselin paksuus korreloivat erittäin merkitsevästi keskenään.Samoin merkitsevä ero saatiin levy-ja ruuvi-implanttien välille, jossa levyimplanttien ympärillä verisuonten muodostus oli huomattavasti suurempi.Implanttimateriaalilla tai implantointipaikalla ei havaittu olevan merkitystä verisuonten uudismuodostukselle.Vasta-aineita Hsp47 ja TGF beeta ei saatu toimimaan lampaan kudoksessa.Tulokset osoittavat implantointipaikan sekä implanttityypin vaikuttavan fibroosikapselin muodostumiseen.Proliferoivat solut olivat todennäköisesti tulehdussoluja.Implantoidussa kudoksessa verisuonitus lisääntyi samanaikaisesti fibroosivaipan kasvun kanssa.Tulosten perusteella voidaan todeta immunohistokemiallisen menetelmän soveltuvan implantoinnista aiheutuvien kudosreaktioiden tutkimiseen, joskin tällä hetkellä vielä tietyin rajoituksin spesifisten vasta-aineiden puuttuessa.Kokonaisuudessaan biohajoavien ja ei-biohajoavien biopolymeerien aiheuttamat pehmytkudosreaktiot olivat hyvin pieniä, eikä niiden välillä havaitut erot olleet merkittävän suuria.
Language: German
Subfield: Biomaterials
Open Access status: green
OpenAlex ID: W2256218424
Cites: 67
Cited by: 1
Related to: 10