Liikunta-aktiivisuuden ja kunnon yhteys insuliiniherkkyyteen 32-37-vuotiailla identtisillä kaksosmiehillä
Year: 2014
Type: dissertation
Study design: Observational Study
Abstract: Mariita Anttila (2014). Liikunta-aktiivisuuden ja kunnon yhteys insuliiniherkkyyteen 32-37-vuotiailla identtisillä kaksosmiehillä. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, liikunta-lääketieteen pro gradu-tutkielma, 60 s., 4 liitettä. Liialliset lihaskudoksen ja sisäelinten rasvakertymät, sekä lihasten käyttämättömyyden on todettu heikentävän elimistössä sokerinkulutusta ja insuliinin vaikutusta. Samalla tämä on lisännyt riskiä sairastua aineenvaihduntasairauksiin myös nuoremmilla. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia liikunnan, kunnon ja kehonkoostumuksen yhteyttä insuliiniherkkyy-teen 32-37-vuotiailla kaksosmiehillä. Tutkimukseen valikoitui 23 identtistä (MZ) kaksosparia (N=46) aiemmista tutkimuksista saa-tujen liikunta- ja terveystietojen perusteella (suomalainen kaksoskohortti). Kuntotekijät määri-tettiin polkupyöräergometritestillä (VO2max) ja voimamittaustuolissa (maksimaalinen polven ojennusvoima). Kehonkoostumusmittauksissa käytettiin mittanauhaa, DXA- ja BIA-laitteita. Insuliiniherkkyys (Matsuda) mitattiin 2-h-OGTT:n perusteella, glukoosi- ja insuliiniprofiili määritettiin, mitattiin paastotilassa plasman rasva-ainepitoisuudet ja verenpaine. Työmatka- ja vapaa-aikaliikunta kartoitettiin kyselyhaastatteluihin perustuvilla MET- ja Baecke sport in-dekseillä. Indeksien avulla analysoitiin kaksosten (N=46) liikunta-aktiivisuuden yhteydet in-suliiniherkkyyteen, sekä onko vaikutus samanlainen liikuntaeron perusteella valituilla 10 kak-sosparilla (n=20) aktiivisia ja inaktiivisia kaksosia verrattaessa. Kaksosilla (N=44) oli normaali (<7.8 mmol/l) sokerinsieto 2-h-OGTT:ssä. Tulosten mukaan heikentynyt insuliiniherkkyys (Matsuda ≤3.0) todettiin 6.8 %:lla kaksosista. Liikunta-aktiivisuus oli itsenäisesti yhteydessä insuliiniherkkyyteen (42.6 %, p<0.001), mutta ei ollut enää tilastollisesti merkitsevä, kun otettiin huomioon muut vaikuttavat tekijät lineaarisessa regressiomallissa. Insuliiniherkkyyttä selittivät itsenäisesti VO2max (p<0.001), vyötäröpituus-suhde (p=0.011) ja polvenojennusvoima (p=0.022). Näiden selitysaste oli 66.5 % (p<0.001). Tekijöiden prosenttiosuudet olivat 41.0 %, 18.5 % ja 7.0 %. Sama tulos näkyi myös ryhmiä vertailtaessa. Ryhmien välinen liikuntaero oli merkitsevä MET- (p=0.005) sekä Baecke sport (p=0.005) indekseillä. Aktiiviset olivat myös paremmassa kunnossa. Heillä oli 14.4 % suurempi VO2max (p=0.008) ja 4.7 % polven ojennusvoima. Aktiivisilla oli myös 13.8 % pienempi rasvaprosentti (p=0.032), vyötärölantiosuhde 2.2 % (p=0.035), sekä plasman triglyseridipi-toisuus 13.3 % pienempi verrattuna inaktiivisiin. Ryhmien välillä oli merkitsevät erot paas-toinsuliinissa (p=0.047) ja 30 minuutin (p=0.015) insuliiniarvoissa. Tulosten mukaan kuntotekijät, VO2max ja polven ojennusvoima, sekä vyötäröpituussuhde ovat itsenäisesti yhteydessä parempaan insuliiniherkkyyteen, joka on määritelty OGTT arvojen perusteella. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että insuliiniherkkyys paranee, kun harrastetaan säännöllisesti VO2max:ä ja lihasvoimaa lisäävää liikuntaa, tai kun liikunta on edullista vyötä-röpituus(t.lantio)suhteelle. Jatkotutkimuksissa voitaisiin selvittää reiden ojennusvoiman ja lihassolujakauman yhteyttä insuliiniherkkyyteen.
Author: Mariita Anttila
Language: Finnish
Topic: Physical Activity and Health
Field: Medicine
Domain: Health Sciences
Open Access status: green
OpenAlex ID: W2269599165