Work

Voimaharjoittelun vaikutukset dynaamiseen ja staattiseen tasapainoon nuorilla ja ikääntyneillä

Year: 2017
Type: dissertation
Study design: Clinical Trial
Abstract: Tasapainolle ei ole olemassa universaalia määritelmää mutta se tiedetään, että sitä kontrolloivat useat eri mekanismit. Ikääntyminen aiheuttaa siinä heikkenemistä, joka aiheutuu muutoksista sekä sensorisissa että motorisissa prosesseissa. Kaatumisesta aiheutuneiden vammojen määrä kasvaa koko ajan ikääntyneillä. Heidän onkin havaittu pärjäävän nuoria huonommin sekä staattisissa että dynaamisissa testeissä mutta dynaamisissa testeissä ero on vieläkin suurempi. Erityisesti dynaamisten ominaisuuksin tutkiminen on tärkeää sillä staattiset testit eivät välttämättä paljasta tasapaino-ongelmia tai ikääntymiseen liittyviä eroja yhtä hyvin kuin dynaamiset testit. Tämän tutkimuksen suoritti loppuun 4 ikääntynyttä (2 naista ja 2 miestä) ja 8 nuorta (5 naista ja 3 miestä). Ikääntyneiden keski-ikä oli 68,5 (±2,5) vuotta ja nuorten 24,0 (±3,6) vuotta. He suorittivat 14-viikkoisen progressiivisen voimaharjoitusjakson. Voimaharjoittelu toteutettiin ohjatusti 2 krt/vk. Kaikki tutkittavat testattiin sekä ennen että jälkeen voimaharjoitusjakson. Testeihin sisältyi (1) maksimaaliset isometriset polven ojennus ja koukistus sekä nilkan plantaari- ja dorsifleksiot; (2) M-aalto ja H-refleksi seisten soleuksesta levossa (3) H-refleksi ja staattinen tasapainotesti (4) staattiset tasapainotestit (5) dynaamiset tasapainotestit (6) dynaamiset tasapainotestit sähköstimulaation kanssa. Voimaharjoittelun seurauksena kaikki nuorten MVC tulokset paranivat. Kuitenkaan ikääntyneiden MVC tulokset eivät muuttuneet. Nuorten polven fleksion tahdonalainen EMG-aktiivisuus parani sekä MVC:n (33,9 ± 27,4 %; P ˂0,05) että RFD:n (40,4 ± 38,4 %; P ˂0,05) aikana. Ikääntyneiden tahdonalaiset lihasaktiivisuudet (EMG) eivät muuttuneet. Staattisen tasapainon testeissä ei havaittu selkeitä muutoksia eikä eroja ryhmien välillä. Dynaamisen tasapainon testeissä ikääntyneillä() havaittiin suurempi displacement post arvo sekä ennen (ikääntyneet: 51,9 ± 8,4 mm; nuoret: 33,6 ± 11,0 mm; P˂0,05) että jälkeen (ikääntyneet: 41,5 ± 3,6 mm; nuoret: 29,2 ± 8,3 mm; P ˂0,05) voimaharjoitusjakson mutta muissa arvoissa ei havaittu eroja tai muutoksia tutkimuksen aikana kummallakaan ryhmällä. Tasapainohäiriön aikana mitatuissa venytysrefleksivasteissa ei havaittu muutoksia harjoittelun seurauksena mutta ikääntyneiden SLR-vasteen todettiin olevan suurempi kuin nuorilla (ikääntyneet 0,037 ± 0,015 mV/M_max; nuoret 0,022 ± 0,007 mV/M_max; P ˂0,05) ennen harjoittelua. Venytysrefleksin latenssin todettiin olevan merkittävästi suurempi ikääntyneillä kuin nuorilla (ikääntyneet: 44,75 ± 14,73 ms; nuoret 36,25 ± 6,32 ms; P ˂0,05) mutta harjoitusjaksolla ei ollut vaikutusta siihen. Voimaharjoittelulla ei ollut vaikutuksia levossa tai tasapainohäiriön aikana mitattuihin H-reflekseihin tai niiden latensseihin. Häiriötestin aikana mitatuissa H/M-suhteissa ei havaittu selkeää eroa tai muutosta tutkimuksen aikana. Tutkimuksen päätulokset olivat: 1) Lyhyt progressiivinen voimaharjoittelu ei paranna ikääntyneiden tai nuorten tutkittavien tasapainokykyä reagoitaessa nopeaan tasapainohäiriöön. 2) Sillä ei myöskään näytä olevan vaikutuksia soleuksen H- tai venytysrefleksivasteisiin. 3) Mitään korrelaatioita tasapaino-ominaisuuksien tai venytysrefleksivasteiden ja voimaominaisuuksien välillä ei havaittu. 4) Ikääntyneillä havaittiin pidempi venytysrefleksin latenssi nuoriin verrattuna. Tutkimuksen rajoituksina täytyy kuitenkin huomioida tutkittavien pieni lukumäärä. Tulevaisuudessa tulisi selvittää, mikä voimantuotto-ominaisuus on tärkeintä tasapainokyvyn kannalta ja kuinka tasapainoa tulisi harjoittaa. Lisäksi tulevissa tutkimuksissa tutkittavat voisi jakaa tasapainokyvyn mukaan huonon ja hyvin tasapainon vertalailuryhmiin.
Author: Juho Allonen
Language: Finnish
Open Access status: green
OpenAlex ID: W2752282449
Cites: 144
Cited by:
Related to: 10