From Behemoth to Man-Made Flesh : Animals and the Ideals of Knowledge-Making in Early Modern Emblematic Worldview, Travel Writing and Anatomy
Year: 2018
Type: article
Abstract: Tämä tutkielma pyrkii tarjoamaan yhden tulkinnallisen analyysin eläinten epistemologisesta roolista uuden ajan alun aatehistoriallisessa kulttuurissa. Tarkastelen tässä niitä tiedontuottamisen ihanteita, jotka ohjasivat uuden ajan alun ihmisiä kirjoittamaan eläimistä emblemaattisen maailmankuvan, matkakertomusten ja anatomian voimakkaasti yhteenkietoutuneissa kirjallisissa genreissä. Keskityn erityisesti tutkimaan tiedollisia väittämiä, jotka liittyvät norsuun erikoisena, sekä kirjoittajia että lukijoita kiehtoneena tuntemattomana eläimenä. Lähestyn tätä eläintä koskevia representaatioita eräänlaisina konkreettisina jäänteinä menneistä episteemisistä käytänteistä, jotka pyrkivät vangitsemaan visiot eläimistä ihmiskeskeiseen kognitiiviseen universumiin. Tavoitteenani on lukea näitä käytänteitä kriittisesti pohtimalla, millaisia nämä menneet tiedonihanteet olivat ja kuinka tämänkaltaista tietoa hankittiin ja tuotettiin käytännössä uuden ajan alun aikakaudella. Tämä tutkimus kattaa aikajakson 1620-luvulta 1720-luvulle. Kirjallinen lähtemateriaalini koostuu luonnonhistorian teoksista, uskonnollisista saarnoista, faabelikirjoista, maantieteellisistä kartastoista, matkakirjoituksista, mainonnallisista pamfleteista, paikallisista lehdistä, lääketieteen monografioista ja anatomisista havaintoraporteista, jotka on julkaistu Englannissa. Näiden kirjallisten lähteiden lisäksi tulkitsen myös useita kansikuvia ja näiden eri kirjojen muuta kuvastoa. Analysoin tätä materiaalia nojautumalla uuden aatehistorian konstruktivistiseen viitekehykseen ja siihen sisältyvään kieltä ja tekstuaalisuutta koskevaan painotukseen. Aiemmassa tutkimuksessa tätä monitieteistä tutkimustapaa on kutsuttu ”tieteellisen tiedon kulttuuriseksi tutkimukseksi”. Tavoitteenani on nojautua erityisesti Katherine Achesonin käyttämään lähestymistapaan, jonka myötä hän on tarkastellut erilaisten tietämisen kenttien välisiä yhteyksiä ja niiden jaettuja kuvallisia konventioita uuden ajan alussa laajentamalla kirjallisuuskritiikin tutkimuskenttää kohti visuaalisen kulttuurin tutkimusta. Tutkimukseni kuluessa viittaan myös muihin tutkijoihin, jotka ovat kiinnittäneet huomiota tämän aikakauden kirjalliseen kulttuuriin, soveltaneet retorista analyysia historiallisiin lähteisiin ja kehittäneet teoriaa menneistä episteemisistä käytänteistä. Näihin tutkijoihin kuuluvat uuden ajan alun aatehistoriallista kulttuuria ja sen uskonnollista epistemologiaa tarkastelleet James J. Bono ja Peter Harrison, matkakirjallisuuden retorista universumia kartoittaneet Jonathan P. A. Sell ja David Spurr, sekä menneitä tiedontuotannon muotoja teoretisoineet Ken Alder, Bruno Latour ja Steven Shapin. Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että emblemaattista maailmankuvaa, matkakertomuksia ja anatomiaa leimasivat erityiset tiedontuottamisen ihanteet, jotka ohjasivat kirjoittajia tulkitsemaan eläimiä ja niihen merkitystä maailmassa erilaisin tavoin. Teologit ja muut emblemaattisen maailmankuvan omaksuneet kirjoittajat näkivät luodun universumin uskonnollisten merkkien symbolisena verkostona, jossa idealisoidut eläinhahmot välittivät taivaallista viisautta syntisille ihmisille. Vaikka jotkut uskonnollisesti suuntautuneet matkakirjoittajat näyttävät jakaneen tämän näkemyksen, enimmäkseen kirjoittajat tässä genressä pyrkivät tarjoamaan maallisia kuvauksia eksoottisista eläimistä, jotka sekä kauhistuttivat että viihdyttivät uteliaita havainnoijia trooppisilla alueilla. Heidän halunsa kartoittaa tällaisten vieraiden paikkojen eläimistöä hyödyntämällä oppineen havainnoinnin käytänteitä heijastelee heidän sitoutumistaan uuteen aistiperusteiseen epistemologiaan ja sen painotukseen luonnon faktojen todistamisesta suoran havainnoinnin keinoin. Tämä epistemologia vaikuttaa hallinneen erityisesti lääkäreiden ja muiden anatomiaa harjoittaneiden toimijoiden maailmankuvaa, jonka puitteissa he tutkivat lukemattomia eläinruumiita ymmärtääkseen ja ihaillakseen niiden ihon alta löytyvää jumalallista mekaniikkaa. Tämä tutkimus esittää, että oli kuitenkin olemassa myös muita jokseenkin ristitiiraisia suuntauksia, jotka vaikuttivat uuden ajan alun tiedontuotannon käytänteihin. Ensiksikin, kirjoittajat pystyivät hyödyntämään samanaikaisesti erilaisista kirjallisista genreistä peräisin olleita tiedollisia väittämiä ja siten hämärtämään rajoja emblemaattisen maailmankuvan, matkakirjoitusten ja anatomian välillä. Esimerkiksi norsun tapauksessa teologit kykenivät nojautumaan viimeisimpään luonnonhistorialliseen informaatioon selittäessään raamatullisen Behemotin luonnetta. Myöskään anatomit eivät epäilleet lisätä menehtyneitä norsuja koskevien dissektioraporttiensa arvoa viittauksilla matkaajien tarinoihin ja vallitseviin uskonnollisiin käsityksiin. Toiseksi, vanhojen ja uusien episteemisten käytänteiden välinen jännite oli useasti kompleksinen ja moniulotteinen. Vaikka emblemaattisen maailmankuvan valta-asema oli heikentymässä suhteessa uuteen aistiperusteiseen epistemologiaan, jotkin jäänteet tästä traditionaalisesta selityskehikosta näyttäisivät jääneen elämään tiedontuotannon käytänteiden marginaaleissa. Nämä viimeiset jäljet emblemaattisesta maailmankuvasta olivat peräisin teologiasta ja heijastelivat uskonnon suurta vaikutusta, joka näyttää läpäisseen uuden ajan alun koko aatehistoriallisen kulttuurin. Erityisesti vanha ajatus luonnosta toisena jumalallisena kirjana kykeni inspiroimaan kirjoittajia yli erilaisten genrejen. Teologit ja anatomit, jotka olivat kaikkein taipuvaisimpia hyödyntämään tätä trooppia, muokkasivat selkeästi metaforan merkitystä vaihtuvien episteemisten käytänteiden mukaisesti. Näin ollen anatomien lukema luonnon epistola oli avoin ja välitön kirja, josta puuttuivat ne symboliset merkitykset, joita voitiin vielä löytää teologien ja muiden jumalan sanaa esoteerisesti lukevien kirjoittajien tulkinnoista. Heidän erilaisista taustoistaan huolimatta kaikki nämä eläintutkimusta tuona aikana harjoittaneet kirjoittajat vaikuttavat nähneen eläimet ihmiskeskeisen uskonnollisen viitekehyksen kautta, jossa karkeat eläimet olivat ihmisten alapuolella ja ihmisiin sovellettujen moraaliviittausten tuolla puolen. Tässä kontekstissa yleinen ihanne luonnon kirjan lukemiseen näytti olleen peräisin Luomiskertomuksessa kerrotusta raamatullisesta myytistä, joka ylisti Adamin kykyä nimetä ja hallita eläimiä paratiisissa. Tämä lienee ollut yksi voimakkaista ikivanhoista legendoista, joka kykeni vielä itsepintaisesti vastustamaan vallitsevaa suuntausta luopua emblemaattisesta perimätiedosta.
Author: Eeva K. M. Heinonen
Language: English
Subfield: History and Philosophy of Science
Field: Arts and Humanities
Domain: Social Sciences
Open Access status: green
OpenAlex ID: W2919916925
