Year: 2024
Type: dissertation
Abstract: Biologinen vanheneminen aiheuttaa toimintakyvyn heikkenemistä, lisää riskiä sairastua ja johtaa lopulta kuolemaan. Ylipaino on voimakkaasti perinnöllinen ominaisuus, jolla on merkittäviä terveysvaikutuksia ja joka on yhdistetty lyhyempään elinikään. Aiemmassa tutkimuksessa lapsuuden ylipainon on havaittu olevan yhteydessä kiihtyneeseen biologiseen vanhenemiseen aikuisiässä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko ylipainon perinnöllisellä alttiudella yhteyttä biologiseen vanhenemiseen nuorilla aikuisilla. Tutkimuksessa tarkasteltiin sekä lapsuuden että aikuisuuden ylipainon perinnöllistä alttiutta suhteessa toteutuneeseen painoindeksiin neljässä aikapisteessä 12–25-vuotiaana sekä nuoressa aikuisuudessa mitattuun biologiseen vanhenemiseen. Lisäksi selvitettiin toteutuneen painoindeksin vaikutusta ylipainon perinnöllisen alttiuden ja biologisen vanhenemisen väliseen yhteyteen. Tutkittavat olivat Kaksosten kehitys ja terveys -tutkimuksen (FinnTwin12) 21–25-vuotiaita kaksosia (n = 711). Biologista vanhenemista mitattiin verinäytteestä eristetyn DNA:n metylaatiotasojen perusteella uusimpia epigeneettisiä kelloja hyödyntäen (DunedinPACE- ja PC-GrimAge-estimaattorit). Tutkimusta varten laskettiin kaksi polygeenistä riskisummaa (PRS), joiden avulla arvioitiin ylipainon perinnöllistä alttiutta: lapsuuden kehonkoon PRS ja aikuisuuden BMI-PRS. PRS:t summaavat perimästä yli miljoonan geenimuunnoksen yhteisvaikutuksen. Ylipainoa arvioitiin painoindeksin (BMI) avulla, ja se mitattiin tutkittavien ollessa 12-, 14-, 17-, ja 21–25-vuotiaita. Biologisen vanhenemisen ja ylipainon perinnöllisen alttiuden välinen yhteys selvitettiin lineaarisella regressiomallilla. BMI:n vaikutusta biologisen vanhenemisen ja ylipainon perinnöllisen alttiuden väliseen yhteyteen testattiin interaktio-termien avulla. Lopuksi analyysit toteutettiin lineaarisella sekamallilla, jolla saatiin huomioitua aineiston perherakenne. PRS:ien korkea arvo oli yhteydessä suurempaan BMI:hin lapsuudesta aikuisuuteen, ja ne selittivät melko hyvin yksilöiden välistä BMI:n vaihtelua. Korkea ylipainon perinnöllinen alttius lapsuuden kehonkoon PRS:llä arvioituna oli yhteydessä nopeampaan biologiseen vanhenemiseen DunedinPACE-estimaattorilla mitattuna. Aikuisuuden BMI-PRS:n avulla arvioitu korkea ylipainon perinnöllinen alttius oli yhteydessä nopeampaan biologiseen vanhenemiseen PC-GrimAge-estimaattorilla mitattuna. Yhteydet eivät säilyneet tilastollisesti merkitsevänä, kun BMI lisättiin malliin. PRS:n ja BMI:n välillä ei havaittu johdonmukaisesti yhdysvaikutusta. Yksilöiden väliset erot biologisessa vanhenemisessa alkavat näkyä jo varhaisessa vaiheessa. Biologinen vanheneminen on nopeampaa nuorilla aikuisilla, joilla on korkea perinnöllinen alttius ylipainolle. BMI vaikuttaa selittävän ylipainon perinnöllisen alttiuden ja biologisen vanhenemisen välistä yhteyttä. Kaikkia biologiseen vanhenemiseen vaikuttavia mekanismeja ei vielä tunneta, ja tutkimus lisää tietoa biologista vanhenemista nopeuttavista riskitekijöistä. Tämä tutkimus on ensimmäinen, jossa on selvitetty ylipainon perinnöllisen alttiuden yhteyttä biologiseen vanhenemiseen nuorilla aikuisilla.
Author: Pitkänen, Anni
Institution: University of Jyväskylä
Language: Finnish
Field: Medicine
Domain: Health Sciences
Open Access status: green
OpenAlex ID: W7034980555