Ravinnosta saatavan raudan ja rautatasojen vaikutus kuormituksen jälkeiseen hepsidiinivasteeseen kestävyysharjoittelevilla henkilöillä
Year: 2026
Type: dissertation
Abstract: Rauta on välttämätön mineraali hapenkuljetukselle, energia-aineenvaihdunnalle ja fyysiselle suorituskyvylle. Elimistö menettää rautaa päivittäin ja rautatasapainon ylläpitämiseksi vastaava määrä tulisi saada ravinnosta. Raudan imeytymistä säätelee hepsidiinihormoni, joka estää raudan imeytymistä ja vapautumista elimistön rautavarastoista. Hepsidiinipitoisuus nousee akuutisti harjoittelun seurauksena, mikä voi heikentää raudan saatavuutta ja mahdollisesti johtaa raudanpuutteeseen ja siten heikentyneeseen suorituskykyyn. Rautatasot sekä raudansaanti ravinnosta säätelevät hepsidiinipitoisuutta ja voivat vaikuttaa myös kuormituksen jälkeiseen hepsidiinivasteseen. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin ravinnosta saatavan raudan sekä rautatasojen vaikutusta kuormituksen jälkeiseen hepsidiinivasteeseen kestävyysharjoittelevilla miehillä ja naisilla. Tutkittavat olivat perusterveitä 17–40-vuotiaita säännöllisesti kestävyysliikuntaa harrastavia tai kestävyyslajeissa kilpailevia miehiä (n = 20) ja naisia (n = 22). Raudansaantia kartoitettiin ravinnonkäyttökyselyllä (FFQ). Tutkittavat osallistuivat kahteen erilliseen mittauskertaan, jossa ensimmäisellä mittauskerralla arvioitiin kehonkoostumus ja suoritettiin VO2max -testi juoksumatolla. Toisella mittauskerralla suoritettiin 48,5 minuutin submaksimaalinen intervallikuormitus, jossa alkuverryttelyn jälkeen juostiin kaksi neljän minuutin intervallia tutkittavan aerobisella ja viisi neljän minuutin intervallia anaerobisella kynnyksellä. Laskimoverinäytteitä (PVK, ferritiini, hepsidiini, IL-6, CRP) otettiin ennen suoritusta (PRE), välittömästi sen jälkeen (POST0) ja kolmen tunnin kuluttua suorituksesta (POST3). Yhteensä 42 tutkittavaa suoritti kaikki mittaukset, mutta kuormituksen jälkeiset hepsidiini- ja tulehdusmerkkiaineiden pitoisuudet analysoitiin 13 tutkittavan osalta (M = 9, N = 4). Ravinnosta saatavan raudan osalta ei sukupuolten välillä havaittu merkitsevää eroa. Miesten lepotason ferritiinipitoisuus oli korkeampi kuin naisten (p < 0,001). Ravinnosta saatavan raudan määrä ei ollut yhteydessä rautatasoihin levossa eikä kuormituksen jälkeiseen hepsidiinivasteeseen (p > 0,05). Hepsidiinipitoisuuksien muutoksissa havaittiin sukupuolten välinen ero ajan suhteen (F = 8,812; p = 0,002). Naisilla hepsidiinipitoisuus nousi tilastollisesti merkitsevästi levosta POST3 aikapisteeseen (p = 0,026). IL-6 pitoisuuksissa ei kuitenkaan havaittu muutoksia kuormituksen seurauksena (p > 0,05). Miesten ferritiinit levossa olivat odotetusti korkeammat kuin naisten, kun taas ravinnosta saatavan raudan määrässä ei havaittu sukupuolten välistä eroa. Hepsidiinipitoisuus nousi kuormituksen seurauksena, mutta vain naisilla, poiketen aikaisemmista tutkimustuloksista. Vaikka korkeampi kuormituksen jälkeinen hepsidiinivaste naisilla voisi osittain selittää naisten heikompia rautatasoja, havaittiin miesten hepsidiinianalyyseissä mittausvirheeseen viittaavia epäjohdonmukaisuuksia, minkä vuoksi tulosten perusteella ei voida tehdä vahvoja johtopäätöksiä. Lisää tutkimuksia tarvitaan selvittämään sukupuolten välisiä eroja kuormituksen jälkeisessä hepsidiinivasteessa. Asiasanat: raudansaanti, rautatasot, ferritiini, hepsidiinivaste, kestävyysharjoittelu
Author: Kivistö, Maisa
Institution: University of Jyväskylä
Language: Finnish
Subfield: Hematology
Field: Medicine
Domain: Health Sciences
Open Access status: green
OpenAlex ID: W7197112623
