Liikunnan ja ravitsemuksen itsenäiset yhteydet sekä yhdysvaikutukset glukoosiaineenvaihduntaan 15–17-vuotiailla
Year: 2026
Type: dissertation
Abstract: Korhonen, E. 2026. Liikunnan ja ravitsemuksen itsenäiset yhteydet sekä yhdysvaikutukset glukoosiaineenvaihduntaan 15–17-vuotiailla. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, Liikuntalääketieteen pro gradu -tutkielma, 54 s. Liikunnan ja terveellisen ravitsemuksen on todettu vaikuttavan positiivisesti glukoosiaineenvaihduntaan lapsilla, nuorilla ja aikuisilla, jotka ovat ylipainoisia. Lisäksi liikunta ja terveellinen ravitsemus ehkäisevät insuliiniresistenssiä ja tyypin 2 diabetesta. Insuliiniresistenssin kehittyminen alkaa jo sikiövaiheessa ja jatkuu läpi elämän. Tähän voidaan vaikuttaa positiivisesti liikunnalla ja terveellisellä ravitsemuksella. Tämä tutkielma oli poikkileikkaustutkimus, jonka tarkoituksena oli selvittää, onko liikunnan määrällä ja ravitsemuksen laadulla itsenäistä yhteyttä tai yhdysvaikutusta glukoosiaineenvaihduntaan 15–17-vuotiailla. Tutkielman aineisto oli osa Itä-Suomen yliopiston lasten liikunta ja ravitsemus (Physical Activity and Nutrition in Children, PANIC) -tutkimuksen kahdeksan vuoden seurannan aineistoa. Vuosina 2015–2017 toteutetuissa mittauksissa liikunnan määrää mitattiin kyselylomakkeella ja ravitsemuksen laatua ruokapäiväkirjalla. Glukoosiaineenvaihduntaa mitattiin verinäytteistä, muun muassa paastoglukoosilla ja OGTT – 2 h glukoosilla. Näytteet otti koulutettu tutkimushoitaja. Tutkimusjoukko koostui alun perin 504 lapsesta, kahdeksan vuoden seurannassa mukana oli 277 osallistujaa. Tämän tutkielman aineistoa analysoitiin lineaarisella regressioanalyysilla, vakioiden keskeiset sekoittavat tekijät kuten ikä, sukupuoli, puberteettitaso ja rasvamassa. Lisäksi käytettiin yleisiä lineaarisia malleja. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella liikunnan määrällä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä paastoglukoosiin tai OGTT – 2 h glukoosiin. Liikunnan määrällä oli positiivinen yhteys Matsuda-indeksiin, mutta yhteys ei säilynyt ravitsemuksen laadun ja muiden tekijöiden vakioinnin jälkeen. Ravitsemuksen laadulla ei ollut tilastollisesti merkitsevää itsenäistä yhteyttä glukoosiaineenvaihduntaan missään mallissa. Ravitsemuksen laatu ei myöskään muokannut liikunnan vaikutusta glukoosiaineenvaihduntaan, joten yhdysvaikutustakaan ei ollut. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että liikunnan määrän ja ravitsemuksen laadun itsenäiset yhteydet glukoosiaineenvaihduntaan olivat heikkoja. Tämän tutkielman tulosten valossa voidaan olettaa, että itseraportoitu liikunnan kokonaismäärä ja ravitsemuksen laatu selittävät hyvin vähän glukoosiaineenvaihdunnan vaihtelusta vielä 15–17-vuotiaana. Asiasanat: liikunta, ravitsemus, glukoosiaineenvaihdunta, poikkileikkaustutkimus
Author: Korhonen, Eeva
Institution: University of Jyväskylä
Language: Finnish
Field: Medicine
Domain: Health Sciences
Open Access status: green
OpenAlex ID: W7198998910