Lihasvoiman polygeenisen alttiuden yhteys lihasvoimaan ja glukoosiaineenvaihduntaan – kahdeksan vuoden seurantatutkimus lapsuudesta nuoruuteen
Year: 2026
Type: dissertation
Abstract: Lindberg, T. 2026. Lihasvoiman polygeenisen alttiuden yhteys lihasvoimaan ja glukoosiaineenvaihduntaan – kahdeksan vuoden seurantatutkimus lapsuudesta nuoruuteen. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, liikuntalääketieteen pro gradu -tutkielma, 85 s., 2 liitettä. Glukoosiaineenvaihdunnan terveydellä on keskeinen merkitys lasten ja nuorten terveydelle sekä kasvun ja kehityksen aikana että myöhemmässä elämässä. Parempi lihasvoima on yhdistetty suotuisampaan glukoosiaineenvaihduntaan ja pienempään glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden riskiin lapsuudessa ja nuoruudessa. Lihasvoiman ja glukoosiaineenvaihdunnan välillä on fysiologinen yhteys, sillä luustolihas on elimistön tärkein glukoosin käyttö- ja varastointipaikka. Lihasvoiman kehitykseen vaikuttavat geneettiset ja ympäristötekijät sekä niiden vuorovaikutus, mutta lihasvoiman polygeenisen alttiuden (PGS HGS) yhteyttä lihasvoimaan ja glukoosiaineenvaihduntaan lapsuudessa ja nuoruudessa ei tiettävästi ole aiemmin tutkittu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko PGS HGS yhteydessä lihasvoimaan ja glukoosiaineenvaihduntaan lapsuudessa sekä niiden kehitykseen lapsuudesta nuoruuteen. Lisäksi tarkasteltiin, onko PGS HGS yhteydessä yksilöllisiin eroihin lihasvoiman ja glukoosiaineenvaihdunnan kehityksessä. Tutkimuksessa hyödynnettiin Lasten liikunta ja ravitsemus (PANIC) -tutkimuksen pitkittäisaineistoa, johon osallistui lähtötilanteessa 506 tutkittavaa, joista 277 tutkittavaa osallistui kahdeksan vuoden seurantaan. Lihasvoimaa arvioitiin käden puristusvoimalla ja vauhdittomalla pituushypyllä sekä glukoosiaineenvaihduntaa paastoglukoosilla, paastoinsuliinilla ja HOMA-IR-indeksillä. PGS HGS määritettiin genotyyppiaineistoon perustuvan käden puristusvoiman polygeenisen pistemäärän avulla. Poikkileikkausanalyysit toteutettiin lineaarisella regressioanalyysillä ja pitkittäisanalyysit lineaarisilla sekamalleilla. PGS HGS oli lapsuudessa yhteydessä parempaan puristusvoimaan (β = 0,139, p = 0,002) ja vauhdittoman pituushypyn tulokseen (β = 0,125, p = 0,005), mutta ei glukoosiaineenvaihduntaan. Pitkittäisseurannassa PGS HGS oli yhteydessä puristusvoiman kehitykseen (β = −0,592, p < 0,001) sekä yksilöllisiin eroihin puristusvoiman kehityksessä (β = −0,819, p = 0,008), mutta ei vauhdittoman pituushypyn tuloksen tai glukoosiaineenvaihdunnan kehitykseen eikä niiden yksilöllisiin eroihin. Korkeampi PGS HGS oli yhteydessä parempaan lihasvoimaan lapsuudessa sekä loivempaan puristusvoiman kehitykseen seurannan aikana. Tulokset viittaavat siihen, että PGS HGS voi osaltaan selittää yksilöllisiä eroja lihasvoiman tasossa ja kehityksessä lapsuudesta nuoruuteen. Sen sijaan glukoosiaineenvaihduntaan liittyvät yhteydet näyttävät olevan monitekijäisiä. Tulokset lisäävät ymmärrystä lihasvoiman geneettisestä taustasta ja sen merkityksestä lihasvoiman kehitykselle lapsuudesta nuoruuteen. Asiasanat: polygeeninen pistemäärä, käden puristusvoima, lihasvoima, glukoosiaineenvaih-dunta, lapset, nuoret.
Author: Lindberg, Tanja
Institution: University of Jyväskylä
Language: Finnish
Subfield: Genetics
Domain: Life Sciences
Open Access status: green
OpenAlex ID: W7199293822