Miten neuroepätyypillisten työskentely vaihtelee etä-, lähi- ja hybridityön välillä ketterissä ohjelmistoprojekteissa?
Year: 2026
Type: dissertation
Abstract: Etätöiden yleistyttyä neuroepätyypillisten ohjelmistokehittäjien työskentelyssä on ollut muutoksia. Varsinkin ASD:n ja ADHD:n omaavat henkilöt ovat voineet huomata työhyvinvointinsa paranevan tai heikkenevän etätöihin siirtymisen yhteydessä. Ketterissä ohjelmistoprojekteissa käytetään usein erilaisia ketteriä menetelmiä, jotka voivat vaikuttaa negatiivisesti ja positiivisesti neuroepätyypillisten työskentelyyn. Eri työskentelymuodoilla voi olla erilaisia hyötyjä ja haittoja, jotka vaikuttavat eri tavoin erilaisiin neuroepätyypillisiin henkilöihin. Hybridityöskentelyllä voidaan mahdollisesti vähentää etä- ja lähitöiden haittoja ja lisätä niiden tuottamia positiivisia vaikutuksia. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkittiin sitä, millaisia vaikutuksia etä-, lähi- ja hybridityöllä on neuroepätyypillisille ohjelmistoalan asiantuntijoille ketterissä ohjelmistoprojekteissa ja mitä toimia voitaisiin tehdä työhyvinvoinnin ja tuottavuuden voimistamiseksi. Pro gradu -tutkielman empiirinen osio toteutettiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla, joiden avulla pyrittiin saamaan vastauksia näihin kysymyksiin neuroepätyypillisiltä ohjelmistoalan asiantuntijoilta. Tutkimustulosten avulla huomattiin, että neuroepätyypillisten henkilöiden tuen tarve ja siten myös mukautukset ovat yksilöllisiä. Vaikka ketterät menetelmät voivat tukea neuroepätyypillisiä henkilöitä, tietyt ketterät tapahtumat tai menetelmät eivät kuitenkaan sovi kaikille neuroepätyypillisille henkilöille. Tiimit kuitenkin usein muovaavat toimintatapojaan ja ketteriä menetelmiä omille tiimeilleen soveltuviksi. Etä- ja lähimuotojen havaittiin aiheuttavan erilaisia yksilöllisiä hyötyjä ja haittoja, joten ainoastaan yhtä työskentelymuotoa ei voida suositella kaikille neuroepätyypillisille henkilöille. Työmuodon valinnanvapauden ja läsnäolopäiviltään vapaasti valittavan hybridimuodon havaittiin vahvistavan työhyvinvointia ja sitoutuneisuutta sekä tuottavuutta. Organisaatioiden olisi siis hyvä tarjota autonomiaa sekä yksilöille että tiimeille, niin työmuotojen kuin työskentelytapojen ja ketterien menetelmien valinnanvapauden muodossa. Saavutettavien työtapojen normalisointi olisi myös tärkeää, sillä se auttaisi neuroepätyypillisiä ja neurotyypillisiä hakemaan tukea ilman tuen tarpeen syiden ilmaisua. Työhyvinvoinnin, tuottavuuden ja sitoutuneisuuden lisäämiseksi organisaatioiden ei siis tulisi muokata yksilöitä toimintatapojen vuoksi, vaan muuttaa toimintatapojaan yksilöille sopiviksi.
Author: Tikka Tuukkanen, Joonatan
Institution: University of Jyväskylä
Language: Finnish
Subfield: Information Systems
Field: Computer Science
Domain: Physical Sciences
Open Access status: green
OpenAlex ID: W7199303495
