Effects of multicomponent physical training on sarcopenia determinants in community-dwelling older adults
Year: 2026
Type: dissertation
Abstract: Sarkopenia tarkoittaa alentunutta lihasvoima ja lihasmassaa, ja siihen liittyy usein myös alentunut fyysinen toimintakyky. Esisarkopeniassa vain lihasvoima on alentunut. Liikuntaharjoittelu edistää sarkopeniaa määrittäviä muuttujia: lihasvoimaa, lihasmassaa ja kävelymuuttujia. Harjoitteluvasteet yksilöiden välillä kuitenkin vaihtelevat ja tekijöitä vaihtelun takana ei tunneta hyvin. Väitöskirjassa tutkitaan sarkopenian esiintyvyyttä, fyysisen aktiivisuuden yhteyttä sarkopeniaan, vuoden mittaisen liikunta- ja kognitioharjoittelun vaikutuksia sarkopeniaa määrittäviin muuttujiin ja harjoitusvasteiden yksilöllistä vaihtelua kotona asuvilla ikääntyneillä henkilöillä. Aineistona käytettiin vuoden mittaisen ProMo liikuntaintervention (n = 77) alkumittauksia yli 60-vuotiailta aikuisilta, joilla on hiljattain tapahtunut lonkkamurtuma. Lisäksi aineistona käytettiin vuoden mittaisen PASSWORD liikuntaintervention (n = 314) alku- ja loppumittausten aineistoa. PASSWORD tutkimukseen osallistui 70–85-vuotiaita vähän liikkuvia henkilöitä. Tutkittavat satunnaistettiin liikuntasuositusten mukaan toteutettuun fyysisen harjoittelun ja fyysisen ja kognitiivisen harjoittelun ryhmiin. Sarkopeniaa määrittävät muuttujat, fyysinen aktiivisuus ja terveystiedot kerättiin laboratoriomittauksilla, terveystarkastuksilla, kyselyillä, liikemittarilla ja rekisteritiedoista. Sarkopenian esiintyvyys oli matala (3 %), kun taas sarkopenian esiasteen esiintyvyys etenkin lonkkamurtuman kokeneilla oli korkea (40 %). Alhainen fyysinen aktiivisuus oli yhteydessä sarkopeniaan. Fyysinen harjoittelu paransi merkitsevästi puristus- (3 %) ja polven ojennusvoimaa (15 %) ja kävelynopeutta (5 %) ja -matkaa (8 %), mutta lihasmassassa ei havaittu muutoksia. Kognitiivinen harjoittelu ei tuonut lisähyötyjä näihin muuttujiin. Sarkopeniamuuttujien harjoitusvasteissa oli suurta yksilöllistä vaihtelua ja isoin vaihteluväli havaittiin puristusvoimassa (-80 % ja +77 % välillä). Monisairastavuus, alhaisempi kehon painoindeksi, nuorempi ikä ja korkeampi vastusharjoittelun määrä olivat yhteydessä korkeisiin vasteisiin useammassa sarkopeniamuuttujassa. Sarkopeniaa tulisi seuloa vähän liikkuvilla ja etenkin lonkkamurtuman kokeneilla iäkkäillä. Liikuntasuosituksiin perustuva harjoittelu on riittävä keino parantaa voimaominaisuuksia ja kävelymuuttujia ja ylläpitää lihasmassaa. Liikuntaharjoittelussa on tärkeä huomioida yksilölliset lähestymistavat, sillä harjoitusvasteet sarkopeniamuuttujissa vaihtelevat yksilöiden välillä.
Author: Hämäläinen, Onni
Institution: University of Jyväskylä
Language: English
Subfield: Physiology
Field: Medicine
Domain: Health Sciences
Open Access status: green
Funders: Kela, Jyväskylän Yliopisto
OpenAlex ID: W7199556967