Year: 2026
Type: dissertation
Study design: Observational Study
Abstract: Väestön ikääntyminen lisää painetta pidentää työuria, mikä puolestaan vahvistaa tarvetta tunnistaa työssä jatkamista tukevia tekijöitä. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin työurien pidentämistä voimavaralähtöisesti. Tavoitteena oli selvittää, miten osaamisen kehittäminen on yhteydessä työn imuun sekä miten työn imu on yhteydessä haluun pidentää työuraa eläkeiän kynnyksellä. Työn imu on myönteinen työhyvinvoinnin ilmentymä, jossa työntekijä kokee tarmokkuutta, omistautumista ja uppoutumista. Tutkielma tuo uutta näkökulmaa aiempaan tutkimukseen tarkastelemalla työn imua ja osaamisen kehittämistä yhdessä työuran pidentämistä edistävinä voimavaroina. Tutkielma perustui Jyväskylän yliopiston Lapsesta aikuiseksi (LAKU) -pitkittäistutkimukseen ja sen viimeisimpään tutkimusvaiheeseen TRAILS:iin (Developmental Psychological Perspectives on Transitions at Age 60: Individuals Navigating Across the Lifespan). Aineistona käytettiin 50- ja 61-vuotisseurantojen kysely- ja haastatteluaineistoja. Lopullinen otos koostui 131 tutkittavasta (71 naista, 60 miestä). Työuran pidentämistä tarkasteltiin 61-vuotiaana kysytyn aiotun eläkeiän avulla. Työn imua mitattiin Utrecht Work Engagement Scale (UWES) -mittarilla 50- ja 61-vuotiaana, ja työn imun muutos laskettiin näiden mittauspisteiden erotuksena. Osaamisen kehittämistä arvioitiin 61-vuotiaana työpaikkakoulutuksen ja omaehtoisen oppimisen avulla. Aineisto analysoitiin lineaarisella sekä logistisella regressioanalyysillä. Analyyseissä vakioitiin sukupuoli, koulutustaso, ammattiasema ja koettu terveys. Noin 27 prosenttia tutkittavista halusi pidentää työuraansa yli kansallisen alimman vanhuuseläkeiän. Heidän aiottu eläkeikänsä oli keskimäärin neljä vuotta korkeampi kuin niillä tutkittavilla, jotka eivät halunneet pidentää työuraansa (p = 0,001). Korkeampi työn imu 61-vuotiaana oli yhteydessä haluun pidentää työuraa (p = 0,017), kun taas työn imun muutoksella vastaavaa yhteyttä ei havaittu. Työpaikkakoulutukseen osallistuneilla työn imun kasvu oli suurempaa (p = 0,032), mutta omaehtoisella oppimisella ei havaittu yhteyttä työn imun muutokseen (p = 0,711). Muiden muuttujien vakioiminen ei vaikuttanut havaittuihin yhteyksiin. Tulokset viittaavat siihen, että työn imun nykyinen taso on merkityksellisempi kuin sen muutos pidemmällä aikavälillä, kun tarkastellaan yksilön halua pidentää työuraansa eläkeiän kynnyksellä. Työpaikkakoulutus voi kuitenkin vahvistaa työn imua ja siten mahdollisesti tukea työssä jatkamista välillisesti. Tulokset korostavat työelämän käytäntöjen merkitystä ikääntyvien työntekijöiden työhyvinvoinnin ja osaamisen kehittämisen tukemisessa. Työelämän kehittämisessä tulisi kiinnittää huomiota erityisesti eläkeikää lähestyvien työntekijöiden työn imun vahvistamiseen ja mahdollisuuksiin kehittää osaamistaan. Jatkotutkimuksessa olisi tärkeää tarkastella suuremmilla aineistoilla, miten eri voimavarojen yhdistelmät ja erilaiset osaamisen kehittämisen muodot ovat yhteydessä toteutuneeseen eläköitymiseen.
Author: Roos, Tiia-Maria
Institution: University of Jyväskylä
Language: Finnish
Subfield: Demography
Field: Social Sciences
Domain: Social Sciences
Open Access status: green
OpenAlex ID: W7199881999
