Year: 2026
Type: dissertation
Study design: Observational Study
Abstract: Virtanen, J. 2026. Työuupumusoireilun yhteys sykevälivaihteluun tietotyötä tekevillä. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, liikuntafysiologian pro gradu -tutkielma, 65 s. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää työuupumuksen esiintyvyyttä tietotyötä tekevässä väestössä sekä tarkastella työuupumusoireilun yhteyksiä yönaikaiseen sykevälivaihteluun (HRV) ja sitä hyödyntävään stressin ja palautumisen analytiikkaan. Työuupumus on merkittävä ilmiö, joka vaikuttaa paitsi yksilön terveyteen ja hyvinvointiin myös työyhteisöihin ja yhteiskuntaan laajemmin. Nykyisessä työelämässä, jossa kognitiivinen kuormitus on lisääntynyt ja fyysinen aktiivisuus vähentynyt, työuupumuksen esiintyvyys saattaa olla kasvussa. Tämän vuoksi ilmiön ymmärtäminen ja tunnistaminen on keskeistä sekä ennaltaehkäisyn että työhyvinvoinnin edistämisen näkökulmasta. Työuupumus määritellään työelämään liittyväksi oireyhtymäksi, joka syntyy kroonisesta hallitsemattomasta stressistä ja ilmenee emotionaalisena uupumuksena, kyynisyytenä sekä heikentyneenä ammatillisena itsetuntona. Työuupumusta on selitetty useilla teoreettisilla malleilla, jotka tarkastelevat yksilön, työn ja ympäristön vuorovaikutusta, joista keskeisin on työn vaatimusten ja resurssien (JD-R) malli, joka liittää uupumuksen työn vaatimusten ja yksilön voimavarojen epätasapainoon. Sykevälivaihtelu puolestaan kuvaa sydämen lyöntivälien luonnollista vaihtelua ja tarjoaa tietoa autonomisen hermoston säätelystä sekä kehon kyvystä sopeutua kuormitukseen. Korkea HRV liitetään usein hyvään palautumiskykyyn ja hyvinvointiin, kun taas matala HRV voi viitata stressiin tai kuormitukseen, mikä tekee siitä arvokkaan mittarin työuupumuksen fysiologisten seuranta- ja tutkimustarkoitusten kannalta. Tutkimusaineisto koostui 485 tietotyötä tekevästä henkilöstä. Bergen Burnout Indicator (BBI-15) kyselytulosten mukaan suurin osa tutkittavista (72,8 %, n = 353) kuului ei työuupumusoireita -luokkaan. Lievää työuupumusoireilua esiintyi 9,9 %:lla (n = 48) ja kohtalaista työuupumusoireilua 10,3 %:lla (n = 50), kun taas vakavaa työuupumusta havaittiin 7,0 %:lla (n = 34). Yönaikainen HRV korreloi tilastollisesti merkitsevästi työuupumuksen kokonaispistemäärän (rₛ = −0,103; p = 0,023) sekä kyynisyyden (rₛ = −0,108; p = 0,017) ja heikentyneen ammatillisen itsetunnon osa-alueiden (rₛ = −0,102; p = 0,025) kanssa. Emotionaalisen väsymyksen osa-alueen ja HRV:n välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä (rₛ = −0,054; p = 0,234). Johtopäätöksenä voidaan todeta, että havaitut yhteydet tukevat aiemman tutkimuksen havaintoja siitä, että pitkäkestoinen työperäinen stressi voi olla yhteydessä kehon fysiologiaan ja autonomisen hermoston säätelyyn. Kuitenkin sykevälivaihtelua ei voida yksiselitteisesti käyttää työuupumuksen arvioinnissa yksilötasolla, sillä kaikkien oireilu ei välttämättä ilmene fysiologisesti ja yhteyksien lineaarisuus on rajallinen. HRV-mittauksia voidaan sen sijaan hyödyntää yksilön sisäisten muutosten seurannassa ajan kuluessa sekä täydentämään subjektiivisia työuupumuksen arviointimenetelmiä. Tutkimus korostaa tarvetta monitahoiselle lähestymistavalle työuupumuksen tunnistamisessa, jossa yhdistetään psykologiset, fysiologiset ja työympäristöön liittyvät tekijät. Asiasanat: sykevälivaihtelu, stressi, työuupumus
Author: Virtanen, Janna
Institution: University of Jyväskylä
Language: Finnish
Subfield: Experimental and Cognitive Psychology
Field: Psychology
Domain: Social Sciences
Open Access status: green
OpenAlex ID: W7200009580