Accuracy and Repeatability of Perceived Exertion in Regulating Running Intensity Across the Moderate, Heavy, and Severe Domains: A Field Study
Year: 2026
Type: dissertation
Abstract: Rauhala, E. 2026. Koetun kuormittuneisuuden tarkkuus ja toistettavuus juoksun intensiteetin säätelyssä perus-, vauhti- ja maksimikestävyysalueilla: kenttätutkimus. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, liikuntateknologian pro gradu -tutkielma, 94 s., 1 liite. Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka tarkasti ja toistettavasti kuntojuoksijat säätelevät juoksun intensiteettiä koetun kuormittuneisuuden (RPE) avulla perus-, vauhti- ja maksimikestävyysalueilla. Objektiiviset intensiteetin mittarit, kuten syke, vauhti tai veren laktaattipitoisuus, vaativat yksilöllisesti hyödynnettyinä erillisiä mittalaitteita tai laboratoriokäyntiä, eivätkä ne siten ole kaikkien kuntojuoksijoiden saatavilla. Subjektiivisen kuormituskokemuksen hyödyntäminen intensiteetin ohjauksessa on mahdollista kaikille, mutta sen tarkkuutta yksilöllisesti määriteltyjä intensiteettialueita vasten ja toistettavuutta monipuolisissa kenttäolosuhteissa on tutkittu vähän. Tässä tutkimuksessa intensiteettialueiden rajat määritettiin yksilöllisesti ensimmäisen ja toisen laktaattikynnyksen (LT1, LT2) perusteella suorasta mattotestistä. Tutkittavat (n = 23; 11 naista, 12 miestä) suorittivat kullekin intensiteettialueelle suunnatut, rakenteeltaan erilaiset kenttäharjoitukset kahteen kertaan ennalta määrätyillä RPE-tavoitteilla (2/10, 5/10 ja 8/10). Jokaisesta harjoituksesta mitattiin syke, vauhti ja veren laktaattipitoisuus, mutta osallistujat eivät nähneet näitä tietoja harjoitusten aikana tai niiden jälkeen. Tarkkuutta arvioitiin sillä, kuinka isossa osassa harjoitusta fysiologinen vaste osui ennakoidulle tavoitealueelle. Toistettavuutta arvioitiin toistettujen harjoitusten yhdenmukaisuudella tavoitealueelle osumisen osalta ja absoluuttisten fysiologisten vasteiden samankaltaisuuden pohjalta. Osumatarkkuus oli korkea perus- ja maksimikestävyysalueella mutta matala vauhtikestävyysalueella. Muuttujien välillä oli alueittaisia eroja. Peruskuntoalueella syke, vauhti ja laktaatti pysyivät kaikki ensimmäisen laktaattikynnyksen alapuolella ja osuivat tavoitealueelle. Maksimikestävyysalueella vauhti ja laktaatti ylittivät toisen laktaattikynnyksen ja osuivat tavoitealueelle, kun taas syke jäi sen tuntumaan tai alapuolelle. Vauhtikestävyysalueella syke ja vauhti jäivät selvästi ensimmäisen laktaattikynnyksen alapuolelle, ja laktaatti ylsi tavoitealueelle muita muuttujia useammin. Vauhtikestävyysalueen tarkkuutta todennäköisesti heikensivät liian alas sijoitettu RPE-tavoite, alueen kapea osuma-alue ja mäkinen maastoreitti. Toistettavuus vaihteli kohtalaisesta erinomaiseen muuttujien ja intensiteettialueiden välillä, ja absoluuttisten fysiologisten vasteiden toistettavuus oli yleisesti korkeampi kuin tavoitealueelle osumisen toistettavuus. Tutkimuksen tulosten perusteella RPE-ohjaus voi soveltua juoksun intensiteetin säätelyyn polarisoidussa harjoittelussa, jossa korostetaan perus- ja maksimikestävyysalueen harjoituksia, kun taas vauhtikestävyysalueella on hyödyllistä käyttää koetun kuormittuneisuuden lisäksi täydentävää fysiologista palautetta ja korkeampaa RPE-tavoitetta kuin 5/10. Asiasanat: koettu kuormittuneisuus, RPE, kestävyysharjoittelu, harjoittelun intensiteetti, juoksu
Author: Rauhala, Esa
Institution: University of Jyväskylä
Language: English
Subfield: Orthopedics and Sports Medicine
Field: Medicine
Domain: Health Sciences
Open Access status: green
OpenAlex ID: W7204313842