Year: 2014
Type: article
Abstract: JohdantoViime aikoina on nähty useita esimerkkejä, joissa päätösvalmistelu on selkeästi epäonnistunut asiaan kohdistetuista suurista odotuksista ja panostuksista huolimatta.Tällaisia ovat muun muassa tuoreet kunta-ja sote-uudistus kotimaasta tai kansainväliset ilmastoneuvottelut.Epäonnistumisen syitä ovat olleet muun muassa päätösvalmistelun kiire, (piilo)rajoitteet ja tutkijoiden nihkeys poliittiseen keskusteluun.Nämä ovat estäneet johdonmukaisen, ajantasaisen tilannekuvan saavuttamisen ja johtaneet huonoon tai poukkoilevaan päätöksentekoon.Yhteistä kaikille esimerkeille on, että olemassa ja saatavilla olevaa tietoa ja asiantuntemusta ei ole onnistuttu hyödyntämään päätöksenteossa.Tämän vuoksi jotkut asiantuntijat ja kansalaiset ovat kritisoineet tehtyjä päätöksiä tiukasti ja monilta osin perustellusti.Tietoon pohjautuvan päätöksenteon mahdollisuudet on tunnistettu laajasti, ja sitä voidaan pitää megatrendinä niin Suomessa kuin muissakin länsimaissa.Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi ympäristöä ja terveyttä koskevan tiedon käyttö kaikessa päätöksenteossa (Hallitusohjelma 2011).Kokonaisarkkitehtuuri, tietoon ja käytäntöihin paneutuva johtamisjärjestelmä, on käyttöönottovaiheessa suomalaisessa hallinnossa.Tutkimuslaitosuudistus pyrkii parantamaan tutkimustoiminnan kykyä vastata yhteiskunnallisiin tarpeisiin (Lankinen & al. 2012).Avoimen hallinnon hankkeet kehittävät tiedonkulkua viranomaisen ja kansalaisen välillä (Valtioneuvosto 2013).Pyrkimys parantaa tiedon käyttöä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on siis ilmeinen, mutta hyviä tutkimukseen pohjautuvia toteutusratkaisuja tarvitaan.Tässä artikkelissa pureudumme kysymykseen tarkemmin.
Authors: Jouni T. Tuomisto, Mikko Pohjola, Pasi Pohjola
Language: Finnish
Field: Social Sciences
Domain: Social Sciences
Open Access status: green
OpenAlex ID: W69353476